Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mevala
Jonkinsorttinen vesivaaka olis kyl ihan pätevä vehje tuommoseen tarkotukseen, vaikkei omistais niin lainais joltain jolla on.
Jos helpolla haluaa päästä niin laitat koko kärkivälin pitusen kappaleen ja sorvaat sen johonkin tiettyyn halkaisijaan koko matkalta. Jos kappale koko matkalta täysin suora ja pyöreä niin sehän on pirun hyvä sit.
Tietty kärkipylkän siirrollaki voi selvitä....
Jos kappale ei oo suora niin sit mellapelliä vaan tassujen alle niihin kohtiin mihin tarvetta. Ja kellolla kattoo onko kappale pyöree, sillähän selviää kummalle puolelle sorvia joutuu laittaan mellaa.
Ja parhaiten sorvia sais säädettyä jos se olis pultattu lattiaan. Tuommosten latikoitten päällä rupee helposti väriseen ja se "hienosäätäminen" menee hankalaks kun sorvi pääsee "elämään" omiaan, ei siis pysy paikallaan niin sanotusti, vaikka tuskimpa se siittä mihinkään lähtee käveleen  |
Jos meinaat tarkistaa sorvaamalla pitkän kappaleen tasapaksuksi, ja tehdä siitä jotain johtopäätöksiä sorvin "balanssista", niin tuon sorvauskappaleen pitää olla ISO, sillä esim. 2 metrin kärkivälillä olevassa sorvissa joku 40mm akselin tasapaksuus riippuu yhtä paljon terän/sorvarin kunnosta/säädöistä.
Itse tarkistin tuon balanssin noin metrin kärkivälillä olevaan seuraavasti:
Ensin tarkistin teräslinjarilla että irroitettava kitapala on juuri oikeassa kohtaan/asennossa
Sitten kärkikannattiman sivuttaissäädön: pakkaan sisään akselin pätkä, ja kärkikannatin millin päähän, pakka pyörimään 200 ja katsotaan että kappaleen pyörintäkeskipiste on kärkikannattimen (oikea nimi hukassa laakerikärelle) kärkipiikin kohdalla.
Seuraavaksi hitsasin 48mm vesihohtoputkeen pään umpeen 35x35x4mm palalla, ja pistin tuon vesijohtoputken pakkaan niin pitkälle, että kun kärkikannatin on aivan maksimi kärkivälillä, niin väliä jää milli.
Ja sitten pakka pyörimään noin parisataa kierrosta, ja katsotaan että pyöriikö putken keskipiste kärkipiikin keskipisteen kohdalla.
Huom. kaikissa tarkastuksissa kärkipylkän lukitukset pitää olla kiinni.