Tuolla joku mietti kurssien kannattavuutta, laitan tähän kokemusta rakennusalan aikuiskouluttajan näkökulmasta. Yllättävänkin kovalla prosentilla porukat on vielä saaneet hommia, työvoimapoliittisen ammattitutkinnon porukasta 80% oli vuodenkin päästä alan duunissa. Nyt vedän perustutkintoa, mutta näyttää siltä ettei niin moni työllisty. Syytä on sekä alan näkymissä että tekijöiden kokemuksen vähyydessä, ammattilaisilla on enemmän kysyntää.
Omalla uralla riittää kaikkea mistä topicissa on noussut juttua
Aluksi paskaduunia maansiirtofirmassa, valuhommia harjoittelijana rakennusfirmassa, tekussa inssiksi, rakennusalan suunnittelua, talomyyntiä, urakointia ja 90-luvun lamassa nurin. Siinä välissä opettajankoulutus ja sitten niihin hommiin mutta vouti vei välillä kaiken suojaosuutta lukuunottamatta...kolmea taloa tehdessä pystytin itelle vielä yhden jota vastaan sai viimein lainaa, pystyi maksaan ittensä irti perintäkierteestä. Terveys kyllä meni osittain, mutta onnistuin silti käymään kolmatta vuotta p.k-seudulla reissuhommissa muutama vuosi sitten. Kotoa duuniin about 300 kilsaa, eli viikot vuokraputiikissa ja käytännössä lauantai "vapaapäivä". Kuluissahan verottaja tulee sen verran vastaan että 300 egee/kk maksoin nettopalkasta tuota työn iloa.
Noin 12 vuotta olin "työtön", eli kukaan ei sattunut huolimaan palkoilleen. Koetin omaan piikkiin tehdä mitä sattui löytyyn. Välillä oli palkollisia, välillä painoin hulluna itsekseen. Ekaks työttömyyskorvausta muutama kuukausi, sitten starttirahaa kun piti laittaa firma virallisesti pystyyn ja yrittäjänähän et sen jälkeen saanut mistään mitään.
Jos jotain oon oppinut, niin ainakin nää: ketään ei pidä alkaa kattoon nenänvartta pitkin, elämässä kun sattuu kaikenlaista. Töiden suhteen ei voi useinkaan kranttuilla, paskaduuniakin tekee aikansa mutta pitää silmät auki. Reissuhommissa pärjää, ei vaan ala sekoileen viinaksien/mömmöjen ja muijien kans. Pitää vaikka muutamakin luottoihmisen, jotka oikeesti uskaltaa napata niskasta jos alkaa puhuun pehmeitä...
