[SamiN]

Oltu on töissä ja työttömänä.

Ajohommat tuhos terveyden, kun kaikenmaailman roudauksia ja kantamisia tuli tehtyä 10v. Maajussinhommat tuli kans todettua selälle tuhoiseksi, se, joka väittää ettei traktorin ajaminen 10-16h päivässä ole rankkaa hommaa, kehotan kokeilemaan!

Muutettiin perämettään ja pykättiin paskahuussi (älvsbytalo), todettiin ettei olekaan enää hommia ja ihmeteltiin että mitäs nyt. Oli sitten iltatähtikin tulollaan eli emännys ei voinut olla töissä vaikka olis tarjottu.

Kotona oli ja on yhä tekemistä vaikka kuinka, tarvikkeet tosin maksaa. Aikuisopiskeluna (2v) uus ammatti selkäleikkauksen jälkeen ja taas todetaan, ettei noilla sähkömasentajan lapuilla mitään tee, kun ei ole omaurakointioikeuksia. Jotta vois hakee lupia tars 2v lisää kokemusta..

Noh, nyt ajetaan taas, tälläkertaa yöllä pitkää siivua modulilla ja toivotaan ettei porsche tahi kiimaliiterit osu keulaan.

Kun rupee vituttaan, on hyvä käydä jeesimässä broidia maataistelukoneiden käytössä, muistuu mieleen miksi aikoinaan lähti niistä hommista.. Kun elukoita on, ne sitoo 24/7.

Katotaan kauanko ajohommia riittää, itellaan yhdistyminen 1.10 voipi pistää stopin tarvikkeiden hankinnalle. Jos näin käy, sitten rakennetaan taas hissukseen ja jeesitään sukulaisia. Broidin kaivinkoneilla voi pitää näppituntuman kaiviskeluun, jokapäiväiseksi duuniksi siitä ei ole..

Olkapää leikkaukseen en lähde ennenkuin kämppä (ja talli) on tehty valmiiksi tai kädet lakkaa nousemasta. Suvussa on nivelreuma ym kansantaudit eli jos vanhaksi elää, silloin ei enää mitään tarvi tehdä mitään, kun ei kädet(kään) toimi.. Kytätään silloin töllöä ja koulutetaan koiraa, nyt ei kerkee.. Paitsi näin vkl öinä, kun ei osaa nukkua /halua sotkea rytmiä.

Onneksi vanhimmat jampat on suht käteviä käsistään, pistää pojat korjaamaan kotteron kun ei enää työkalut pysy kädessä.. Jos nyt jäävät paikkakunnalle joka kuihtuu kokoajan.

Eli päivät ei ole samanlaisia, välillä syvää epätoivoa töitten puuttumisesta, välillä taas töissä olosta ja vapaa-ajan kulumisesta nukkumiseen. Ja jatkuva vitutus siitä miksi jätti opinnot kesken..

Mikähän se alkuperäinen ajatus oli, sen kerkesin jo unohtamaan, mutta tässä nyt tällänen normiduunarin tarina. Mottona vaikka: päivä kerrallaan, jos sattuu hengissä heräämään.