Oma mielipide on, että työttömyys on asennevamma. Siis vapaaehtoisen työttömyyden ymmärrän, mutta muuten aina töitä tekevälle löytyy. Nirsot jää ilman, myös työmarkkinoilla. Jos ei löydy haluamaansa, niin ottaa sen "baskatyön" ja kyttäilee parempaa, työnantajatkin varmasti arvostaa työnhakijaa, joka kuitenki on työssä ku kotona vetelehtijää. Ja ainaki itse olen ollu "huonossa työssä", myönsin ihan haastattelussa että nostan kytkintä ku parempi paikka löytyy, ja 3vkoa myöhemmin niin teinkin. Ku soittelin irtisanoutumisesta, niin johtaja muisti heti puhelimessa, että niinhän sulla oli ajatuskin ja ymmärsi hyvin periaatteeni.
|