Ei palamisilmoja kyllä tarvitse koko aikaa hieroa. Kun kerran löytää asetukset kohdilleen niin ei niitä tarvi säätää. Toki jos polttoaineen laatu vaihtelee tuoreesta haavasta kuivaan koivuun niin joutuu hieman passaileen, mutta silloin ei paljoa lambaatat auta. Ollaan jo mettässä muutenkin.
Kattilan toimintaan vaikuttaa paljoa veto. Eli jos on luonnonvedolla toimiva, niin piipun mitta ja poikkipinta-ala. Useasti piippu liian lyhyt ja ahdas, jolloin ensiö ja toisioilman säädöllä ei ole paljoa apua jos ei kertakaikkiaan vedä kunnolla. Silloin apuna savukaasu imuri. Tai sitten polttoilmapuhallin.
Jos savukaasujen lämpötila menee yli 300C niin silloin ollaan jo liian kovalla vedolla. Ja jos kattila vetää jo huonosti ja edelleen liian korkeat palamiskaasut niin lämmönsiirtopintaa on liian vähän.
Ja ainoa äly mitä mielestäni kattilasta pitää olla on kattilatermostaatti, ohjaamaan pakkokiertopumppua. Senkin voi jättää pois kun tekee kerralla isoilla putkilla jolloin menee luonnon kierrolla.
Eniten kattilan hyötysuhteeseen kuitenkin vaikuttaa puun sisältämä energiamäärä ja kattilan lämmönsiirtopinta-ala. Ja kun puu kuivaa ja sen saa palamaan hyvin, ilman että savukaasun lämpö on korkealla niin silloin ollaan oikeilla jäljillä.
Viimeksi muokannut Killer-Wo : 14.09.2012 09:25
|