Muutama kommentti tulee mieleen tästä velkakeskustelusta.
v. 1971 USAn keskuspankki irrotti valuutan kultakannasta; ns Bretton Woods- järjestelmä lakkasi. Tämä siis tarkoitti sitä, että jokaiselle liikkeellelasketulle dollarille ei enää ollut keskuspankissa sen arvoa vastaavaa määrää kultaa takeena. Tämän jälkeen rahan määrä on kasvanut todella paljon ja erityisesti juuri pankkien alhaisten vakavaraisuusvaatimusten vuoksi. Pankilla voi siis olla 100 yksikköä lainaa ulkona, mutta vain 4-9 yksikköä omaa rahaa. Talletuspako on siis pankeille yksi pahimmista asioista. Pankeissa voidaan luoda uutta rahaa ja spekuloida melko vapaasti.
Tällainen pakohan tunnetusti aiheuttaisi levottomuutta ja lisäisi poliitikkojen jo muutenkin heikosti kasassa pysyvän korttitalon epävakautta, joten poliitikoille ainoa järkeenkäypoä vaihtoehto on pääomittaa pankit, jotta talous rullaisi ja oma istumalihas säilyisi.
Tämä moraalikato on jatkunut vuosia ja pankkien pelastamisesta on tullut sairaus, joka itse asiassa on massiivinen varojen siirto tavalliselta veronmaksajalta pankkiherrojen taskuun. Moraalikadon ja mädännäisyyden huipennus. Toisaalta meillä on kyllä asiansa hyvinkin hoitavia pankkeja ja pankkiireja, mutta joskus tuo ahneus käy vastustamattomaksi ja ylilyöntejä tapahtuu.
Joissain nimeltämainitsemattomissa valtioissa ei ole pitkään aikaan ollut tuloja kattamaan löysin lupauksin ja korruption avulla aikaansaatuja menoja. Ei tällainen meno voi johtaa muuhun kuin köyhyyteen, levottomuuksiin ja imhimilliseen hätään.
Sitten meillä on muutakin sellaista, jonka soisi muuttuvan, mutta asia kerrallaan
