Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Rauta
Aikuisten osalta oma aktiivisuus on kieltämättä todella tärkeä, mutta siinäkin on ongelma kun alkaa ongelmat kasaantumaan ja elämän halu vähenemään niin saattaa olla vaikeata aktivoitua ja etsiä apua.
Toisaalta, eihän aina ole tarvetta saada ammattiapua. Saattaa riittää että pääsee juttelemaan vaikka kaverille.
|
Omakohtaista kokemusta tästä noin viiden vuoden takaa. Paras kaveri koki kovia elämässä ja samaan aikaan terveys alkoi pettää. Huomasin kaverissa muutoksia mutta en saanut millään häntä puhumaan asioista. Ollaan sentään tunnettu jo 25 vuotta ja puhuttu taipaleen mittaan vähän kaikesta. Näin jatkui aika tovin ja tilanne paheni, kaveri alkoi eristäytyä entistä enempi. Lopulta aika kalkkiviivoilla kertoi harkitsevansa itsemurhaa. Tämä avasi jotain ovia kaverin aivoissa ja saatiin pikku hiljaa puhuttua asioita läpi. Kaveri toipui ja jatkaa tällä hetkellä elämäänsä uudella polulla.
Asian ikävä puoli on se, että hän koki tilanteen jälkikäteen jotenkin noloksi tai epämiellyttäväksi ja alkoi välttämään tapaamisia yms. kanssani. Pikku hiljaa ollaan ajautumassa erilleen, vaikka itse en sitä haluaisi. Ihmeellistä tämä elämä.