Jep. Kotiuduttiin viime yönä joskus 01-02 aikaan Sakari65:n ja A-A -tiimin (Antit) kanssa. Jari jäi vielä soramontulle muiden kanssa viimeiseen leiriin ettei tartte hyräytellä aamuyöstä LT:tä käymään. Mukava reissu ihan oli, vaikka jäikin varsinainen maastoajelu vähän vähemmälle.
Omalta osalta torstai oli tuskaisin päivä. Ke-to -yönä mahassa alkoi vääntää ja yöunet jäi melko vähäiseksi. Petselvaaran pätkä menikin ripuloidessa ja oksentaessa mahataudin seurauksena. Roikuttiin kuitenki mukana, kun kaveri jolta tauti tuli, lupaili että se kestää vain päivän ja niin tekikin. Ei tarttunu tauti sentään muille. Illalla oli juha_t:n järjestämä saunamahdollisuus Impilahdella, mutta joutui passaamaan senkin.
Jari esitteli Petselvaarassa majavanpadon kiertoreitillä hiukan suzukin alustaratkaisuja ja kiiltäviä pohjapanssareita.
Perjantaina joukko kutistui neljään ja päätettiin lähteä pirunpelto-reitin läheisyyteen ajamaan joko suopätkä tai lyhyt harjupätkä. Reittialueelle menevä joenylitys näytti kuitenki liian virtaavalta ja vettä oli niin paljon, että lähettiin seurailemaan joen vartta kulkevaa vanhaa tietä sillan toivossa. Tämä tie osottautuikin mukavaksi safaripätkäksi tähän aikaan vuodesta: vettä oli noussu tielle asti todella hyvin ja välillä syvyyttä oli metrin verran. Sen verran siis, että Jarilla oli loppureissun kosteahko tunnelma suzukin sisällä.
Välillä ajettiin vedessä jotain tyyliin sadan metrin pätkiä ja koitettiin pysyä tienpohjan päällä. Tällä pätkällä seuraan lyöttäytyin paikallinen Muppe, mahdollisesti jokea pitkin kumilautoilla melovien venäläisten koira. Mukava koira ja kovassa kunnossa. Neksua jäi kovasti vaivaamaan, mitähän sille kuuluu. Jokivartta seuraileva tie veti Salmen ja Pitkärannan väliin isolle tielle, josta jatkettiin Salmeen kattomaan vanhaa kirkkoa ja tankkaamaan. Siitä jatkettiin vielä suopätkän alkuun leiriin. Kello oli tässä vaiheessa jo niin paljon ja alkoi tulla pimeä, joten ei lähdetty kattomaan missä kunnossa suo on.
Lauantaina startattiin aamusella suopätkälle. Siinä heti alkuun olevassa pienessä vesistönylityksessä Jarin suzuki näytti kyntensä käymällä hienosti vaikka vesiraja oli taatusti yli virranjakajan. Alku näytti ihan hyvältä ja jonkin matkaa päästiin reittiä eteenpäin pienillä vinssauksilla. Sitten kun alkoi ennen täysin ajettavissa oleva helppo suo-osuus, jossa ei vinssipuita tietenkään ollut juurikaan, todettiin että on se vesi todella vähän korkeammalla. Kokoajan vähintään kaks autoa kiinni ja matka ei enää edennyt ja näytti sen verran toivottomalta, että oli käännyttävä pois. Sakari65 vaihteli ohjaukseen kiiltävämpiä billet-osia ja paranteli syylärin vesitiiveyttä kemiallisella metallilla. Paisteltiin vielä naggarat siinä edellisyön leiripaikalla ja päätettiin lähteä maitojunailemaan takas kotimaahan, koska kello oli jo taas paljon, eikä enää jaksanut lähteä jyräämään lähellä olevaa harjupätkääkään.
Kiitokset kaikille mukanaolijoille taas! Katsellaanhan uudemman kerran tuotakin suota, jahka vedenpinta vähän laskee!
Harmi kun oxiden reissu jäi niin lyhyeksi, yleensä meillä on pikkupultteja täys setti mukana mutta tällä kertaa se pussukka unohtui talliin ku vähän aikaa sitten vaihdeltiin viipolle katkenneiden tilalle ehjiä.