Ohjauksen pinnapultit tuli vaihdettua ja samalla kiristeltyä muitakin.
Noh....pitihän se käydä pellolla "kääntymässä" ja tässä tulos:
Pitiki mennä leikkiin takavedolla ja sit se sopivasti karkas pellolla olevaan ojaan ja siitähän tietty mun tuurilla meni jää puhki. Ei auttanu lukot, eikä neliveto enään tuossa vaiheessa
Mietinkin siinä aikani, että keskiviikkona lähetään lomille, joten pärjäis kai se toyota tuossakin siihen saakka kunnes kotia palaa. Niin ja silloin vois lumitilannekkin olla jo helpottamaan päin
Mutta eheeei.....ensin hiki päälle hiukka puita sahatessa ja sit oli vielä päivänvaloa jäljellä, niin päätin hakea lapion ja tunkin alle pari kakkosnelosta ja eiku touhuaan. Pikku apuri Trinekin kävi kysymässä, että miks se nyt siinä on ja voi voi, vieläkö se "vanha romu" saadaan sieltä irti, että voidaan ajella? Humio: Tuommoinen 3 vuotias tytön kirppana muuten etenee paljon kevyemmän oloisesti lumen päällä kontaten, ku 100, eiku 96 kilonen kävellen
Mutta tarpeeks kauan kun jaksoi tunkin kanssa muljata ja lapioida lunta ja mutavelliä ja rikkoa yhden murroksen (tai oletetusti murros), niin sainpas sen pulattua yksin irti
Mutta kyl oli hiki ja sauna tuntu reissun päälle pirun mukavalta. Siellä se nyt pellon kulmassa odottelee, että tulis se kuskin etukulman vedon katoaminen tutkia.......luulis olevan murros, kun tallin nurkista kaivetut "helistimet" sinne tuli laitettua ja kaikki on ihmetelly, että miten noin äänekkäät murrokset ei hajoa
Tuo tarra löyty ja pakkohan se oli liimailla kiinni, kun varsinki noi viimeset sanat kuvaa just tätä autoa.......................huonosti
