Aivan ensimmäisenä haluaisin kiittää.... eiku, sota sodittuna, soppa syötynä, kotiin muttei lyötynä, järjestäjille kiitos siitä.
Aluksi marssiosasto ei edenny mitään valtaisia määriä, joka suunnasta tuntui saapuvan uusia joukko-osastoja, välillä ihan ruuhkaksi asti, aina kun liike lakkas niin otin korkean polviasennon ja tyhjäilin erään suurvallan sotakoneen renkaita, ilmeisesti suoritus oli hyväksytty enkä saanut yp:tä sen johdosta.
tykkikeskityksen jälkeen liidettiin sitten jo ihan toiseen tyyliin, taisi käydä semmonen vahinko ettei kertaakaan tultu minkään osaston kanssa edes vastakkaisista etenemissuunnista.
Olihan hiano keli ajaa, tossu piti ihan tautisesti lumella, ihan sai pintakaasulla, tyhjäkäynnillä pöristellä menemmän kokoajan, ja nätisti sillä pidolla yritin koko päivän ajaa, vaikka kameramiehet siitä moiteita antoikin
ja sen yhden ainoan kerran kun sitte raotin kaasuläppää, tasasella pätkällä, aivan tarpeettomasti ihan vaan rossatakseni sain välittömän palautteen. Isompaa pykältäessä perä sivuun, takapyörä kiveen ja renkaan kylkeen reikä.
Tottahan mulla vararengas, mutta lifti huiteli jossain vakioryhmän mukana ja työkalut bemaripojun pyhäpuvun tavaratilassa, matkalla kotiinpäin.
Onneksi matkaseurana oli vi(h)reä japanialainen sotkuajoneuvo mistä löytyi tarvittavat mausteen kakun leipomiseen, kiitos niistä.
Toki olin mä sitte kerran jumissakin, hämärässä Sisun vinssaamista aikani ihailtua tein lähtöä ja päätin vähä oikasta notkon poikki (lue "mennääs tuosta suon yli niin että heilahtaa"), Sinnehän se painu, tuli pieni Deja vu kun näytti siltä että vinssipuu ei pysy paikallaan mutta pysy se, jeeppi on keijukainen.