Siis olivat hyvin yleisiä kaikkialla metsätöissä kulkevissa ajoneuvoissa ja traktoreissa vielä 60-luvulla ennenkuin tulivat markkinoille järeät 4-veto traktorit ja muut erikoismetsätyökoneet. Niitä oli melkein joka äijällä, ainakin Pohjois-Karjalassa jossa silloin metsähommia tein.
Voi olla ettei nuoremmat ole sellaisia nähneet koskaan, mutta aina niillä ylös peruutettiin jos oli koneet poteroon uponneet. Mä voin tietysti kuvaila niitä mutta se ei varmaan anna ihan oikeaa mielikuvaa. Mutta katsotaan:
Otetaan soikea 0-muotoinen teräsrengas, (materiaalin vahvuus esim. 20mm.) teräsrenkaan pituus ääripäästä toiseen esim. puoli metriä (500mm). Teräsmies tarttuu soikion ylä ja ala reunaan ja painaa sen teräksenkovaa rengasta vasten niin että se taipuu jotenkin renkaan ulkomuotoa mukaillen kulmikkaan U-kirjaimen muotoiseksi. Se sidottiin remmeillä tai ketjulla vanteeseen kiinni (esim.pinnojen läpi, niitä oli monia erillaisia tapoja ja pysyivät kiinni takuulla) Siinä oli kaksi tai kolme poikittain hitsattua poikkitankoa, siis 0 ja = merkki päällekkäin, joihin taas oli hitsattu eräänlaiset pureutumispalat vähän niinkuin piikit. Niitä oli monia eri tyyppejä ja kokoja, kuhunkin renkaaseen sopivan kokoisia. Ymmärtääkö tästä selityksestä mitään ?
Mittailin oman autoni lokasuojien tilavuutta kun ajoin renkaan kerrallaan kiven päälle, mahtuis hyvin pyörimään paitsi eturenkaat ihan ääriasennoissa, mutta kun peruuttaa tulojälkiään niin ei kai niitä ääriasentoja tullessakaan tarvinnut käyttää.
Niiden paras puoli oli nopea ja helppo laitto renkaasee kun se oli uponnut: laitettiin ensin yläpuoliskoon, sitten kun rengas pyörähti niin ne sai laitettua toiseenkin puoliskoon. Samalla nousi maavara, toisinaan reilustikin kun niihin sidottiin vielä sellaiset lisäkorokepalat.
Kun eilen katselin niitä autoja huudattamassa moottoreitaan missä milloinkin niin näillä hokkakengilla olisi voinut ihan rauhassa ajella hitaalla ykkösellä paikasta kuin paikasta läpi. Ehkä ensivuonna näette..jos Herra suo ja elämme !
|