Kiitoksia kaikille mukavasta matkaseurasta. Hauskaa oli kuten aina vaikka taas pari päivää meni melkoisen hukkaan sahailu reiteillä. Kevään retkille pitää kyllä optimoida reitit tunnetusti auki oleville pätkille ja muutamasta muustakin jutusta sopia.
Laitetaas jotain matkastooria ja kaikki yhteen putkeen.
Keskiviikkona lähdettiin matkaan Jannen kanssa joskus klo 16 jälkeen. Ajeltiin Vaalimaalle rajahoviin jossa treffattiin Joppa ja Offroadjouni. Muut olivat menneet yli jo aikaisemmin. Sitten alkoikin tulla kiire kun peloteltiin että virvokkeita ei saa paikallisista kaupoista virallisesti enään klo 22 jälkeen. Ei edes mietoja. No melkein kaikki ehti siiheksi rajasta yli paitsi Joppa jolla oli pientä paperisotaa viranomaisten kanssa.
Viipurin veikoista viimeiset ostokset ja sitten suopuomille tankkaamaan. Puomilta lähdettiin kohtuu tarkkaan puolen yön jälkeen liikeelle kohti Metsäpirttiä.
Jopalle maxilastaus suopuomilla kun tuntuu uudet sawit kantavan hyvin kuormaa.
Pitkälle ei päästy kun wrangleri alkoi voblailemaan aika rajusti. Pysähdyttiin nesteelle täyttämään eturenkaat josko se hieman auttaisi. Yksi ongelman aiheuttaja tuntui olevan pyörän laakeri jossa oli jo klappia. Laitettiinkin Suomeen viestiä Kaken porukalle että yrittää etsiä laakerin kun olivat tulossa vasta torstai iltana.Pahalta näytti heti alkuunsa. Kuitenkin laakeri ei kuumentunut ja ilmeni että osa väljistä johtuu ilmeisesti kuluneista uniball nivelistä.
Matka metsäpirttiin sujui rivakasti koska tiet olivat käsittämättömän hyvässä kunnossa melkein perille asti. Räkytäkyllä ajo Viipurin ohitiellä oli lähes hengenvaarallista kun jostain väljistä yms. ongelmista johtuen ohjaus tempoi laidasta laitaan. Varsinkin ohitustilanteissa ei meinannu kaistat riittää. Väihköstä myönsi että oikeen pelotti olla kyydissä. Takaiskarit oli myös ihan loppu ja metsäpirtistä ekaan leiriin ajettu kuoppa/nimismiehen kihara tie oli aika tuskaa takapään hakatessa kokoajan pohjaan.
Metsäpirtin alapuolella olevaan leiriin saavuttiin joskus aamuyöstä kuvien aikaleimoista päätellen 3 ja 4 välillä. Joen ylitys jossa oli ollut kaunis jalan kuljettava silta oli muuttunut isoksi tukkirekalla ajettavaksi sillaksi. Onneksi sillä vesi oli niin korkealla että ylittäminen olisi ollut melko mahdotonta tai ainakin järjetöntä.
Leirissä oli jo muu porukka mutta tulet oli olemattomat kun koittivat märkää puuta polttaa. Uglyllä oli sentään niin paljon intoa että kävi kelon hakemassa mutta sitä ennen sai palella. Tuntui että yö oli kylmin koko reissulla.
ekan leirin tulilla
Ilkka sahaa märkää pölliä
lopulta saatiin makkaranpaisto nuotio aikaan
Ugly ottaa rennosti
Aamulla tehtiin ensimmäiset huollot kalustoon kun uglyHJ sai norran solmuun öisellä kelon haku reissulla. Jari viilaili sahoja kuntoon muunmuassa rälläköimällä purupiikkejä parempaan kuosiin.
Täällä oli menossa melkoiset puutalkoot ja isoa kalustoa valui lumisuon suuntaan.
Toisissa autoissa apukuskien viihtyvyys oli optimoitu. Läppärillä oli näytössä kamera josta näki kulkusuuntaan kun ei tuolta muuten näe ulos mitään.
Matka muutaman kilometrin päähän lumisuolle alkoi läpi tukkiautojen tekemien mutarännien. Pian alkoi näyttämään melko pahalta sillä puuta ei oltu korjattu rajakankaalta ollenkaan.
Varsinaista tietä pitkin ei päästy vaan kaatuneiden puiden kiertelyksi meni.
Löydettiin ja sahattiin reitti jollain tavalla auki lumisuon laidalle. Välillä kierreltiin suon kautta kun puuta oli vaan ihan liikaa yhdessä nipussa.
Ruokatauko pidettiin tutussa paikassa jossa muutamana vuonna oltiin leirissä Ladoga Trophyä katsomassa.
Vettäkin alkoi sopivasti sataa
Ihmismerkki
Masa ja Janne
Ilkalle selvitettiin reittiä sillä aikaa kun Jeeperi kiristeli sektorivartta joka oli ottanut kipeää puun runkojen ylityksissä.
Tauon jälkeen hämärän alkaessa jatkettiin muutama sata metriä matkaa kohti ensimmäistä lumisuon varsinaista avosuota kohti. Ekoissä ränneissäkin oli jo melkoista vinssailua meille suora akselisille ja pikkurenkaisille.
Muutama auto kävi avosuolla mutta Jari kävi tutkimassa jatkoa ja siellä oli edessä puuta nurin vaikka miten paljon. Pienen pähkäilyn jälkeen päätettiin vetää letka ympäri ja suunnatakohti uusia reittejä. Paluu reitti vastakarvaan olikin melkoisen haastava kun oli vielä pimeää. Volvon ohjausvarsia napsui poikki pari kappaletta ainakin kekkulilta. Ilkka oli Uazilla ongelmissa kun virrat alkoivat loppua akun ollessa oikarissa ja laturi zipissä. Sitten uazista rivahti vielä takaperä tai jotain vastaavaa ja loppumatkan se tuli liinan perässä leiriin. Paluu matka oli sen verran rankka että ihan vaurioitta ei uazikaan selvinnyt.
...mutta ei huolen häivää sillä nyt sai kuskitkin kytkeä henkilökohtaisen nelivedon leirinuotiolla käyttöön.
Aamulla Heinolan pojista ei ollut enään jäljellä kun takalaita ja myöhemmin matkan varrelta talteen kerätyt makuupussi ja leiriytymistarvikkeet. Päättivät kääntää nokan kohti suomea kun uazissa ei ollut enään vetoja kuin yhdessä etypyörässä. Erikoinen päätös kun kuulemma näihin saa helposti varaosia joka kylästä.
Aamupalaksi sektorivartta
Taivutus normaali asentoon.
Masapoika korjaa kekkulan volvon vetotankoja pari kappaletta.
Joppa korjaa masapojan norran sillä aikaa
Sitten vaan takasin sinne mistä oltiin jo tultukkin. Kuvassa ennen niin kaunis silta nyky kunnossan.
Puuhapete rakkori teloilla
Ei auttanut kun ajella tankille lempaalaan kun emme saaneet tankattua ekana yönä kun ajoimme pitkän siirtymän metsäpirttiin. Ensi reissuille kaikille mukaan tarpeeks kanistereita (ainakin 2 x 20l) ettei tarvitse välitankkauksia niin paljoa.
Jopan autoon on tarttunut lepakkomies lempaalan huoltsikalla.
Huoltoasemalla tehtiin urakalla jarruremppaa. Kekkulilta yritettiin tulpata wilwoodin satulaa ja itse tulppasin kuskinpuolen takajarrun pois käytöstä kun patrolin satula oli taas sylkenyt palat pihalle ja männän ulos.
Huoltiskalta päätettiin jatkaa matkaa rasnoin kautta kohti miikkulaisia pitkin laatokan rantaa. Matkalla oli huimat kaasuputkitalkoot menossa.
Voin vaan kuvitella millaisella orjilla tämäkin kilometrejä pitkä mukulakivitie on aikanaan teetetty.
Mukulakivitien päässä oli portti josta ei kuulemma pääse ilman erillistä lupaa Laatokan rantaa kohti. No onneksi neuvoivat että paikan voi myös kiertää.
Sokelovasta sitten koitettiin ottaa pistoa takaisin lumisuon reiteille.
Umpiryteikössä ollut joskus jotain sivistystä koska tämmöinen siltakin oli matkalla.
Reitti paljastui kaameaksi puusavotaksi.
Silti sahattiin pari kolme kilometriä kohti lumisuota ennekuin eteen tuli täysin järjetön määrä puuta ja päätettiin kääntyä pois. Lopulta reittiviivojen väliin jäi kuutisen kilometriä linnuntietä. Saa nähkä mikä vuosi tästä joku ryhmä menee läpi. Reitin avaaminen on aloitettu ja toivottavasti joku jatkaa tai paikalliset korjaa puut talteen tieltä.
Palattiin takaisin sokelovaan ja vedettiin leiri pystyyn. Harmitti kun lumisuo oli osoittautunut vääräksi valinnaksi kun puun määrä oli luultua suurempi.
Aamulla oli tiedossa taas pientä remonttia.
Miikkulaisten pohjopispuolella vanhan rajan tuntumassa mentiin ihan laatokan rannan lähellä ja käytiin vähän pyörittelemässä hiekalla. Bertasta hävis taas jarrut ja syyksi selvisi että myös toisen puolen palat olivat karanneet. Poistin senkin käytöstä ja sitten mentiin pelkillä etujarruilla.
Otettiin ryhmäkuvat ilman votkaa
Jeeper löysi luonnon rampin
Taas löyty yksi tapsan sputnikki.
Aikamme leikittyämme ja jeepiä korjattua jatkoimme matkaa pitkin helpohkokulkuista hiekkatietä. Välillä onneksi löytyi jotain mukavaa reitiltä.
vesistön ylitys
Välillä piti kierrellä vähän porttejakin
Portin jälkeen tehtiin haisuliin jotain ohjaustehostin remppaa ja jeeper jäi vaihtamaan ristikkoa takakardaaniin. Muut lähti jo valumaan kohti kiviniemeä.
Jatkuu...