Eikä muuten vaijeri napsu! Minulla venyi jokaviikkoinen verryttelyajo aiotusta 15 minuutista melkein neljään tuntiin, kun päätin viime sunnuntaina vähän koittaa miten BJ menee umpihangessa. Ajelin Sipoossa sellaista hiekkatietä joka muuttuu metsäautotieksi, siinä oli vanhat renkaanjäljetkin jäljellä jostain aiemmasta lenkistäni, sillä erotuksella että niiden päälle oli satanut n. 40 cm lunta.
Eli kun pääsin auratun penkan yli, jäin melkein heti kiinni. Siellä oli vähän niin kuin pihaa tien kummallakin puolen, eli autoa ei mitenkään järkevästi olisi saanut käännettyä, ja kun ei ihan ihmisten pihanurmelle viitsinyt lähteä, niin ainoa vaihtoehto oli lähteä vetämään autoa vinssillä tietä pitkin eteenpäin, kunnes se muuttui aukioksi jossa auton saisi käännettyä. Eihän siinä muuta mutta kun se aukio oli n. 100 metrin päässä, ja puita aika harvassa. Siinä sitten kahlasin nappaskengillä reisiä myöten lumessa kiinnittelemässä vaijeria (30 m +10 m nailonhihna) aina sopivaan puuhun, vuorotellen tien molemmin puolin etten ojan kautta joutuisi menemään.
Ei siinä muuten olisi ihan niin kauaa mennyt, mutta kun minulta taisi napsahtaa vinssin sokka neljä tai viisi kertaa sillä matkalla, ja lopulta jouduin laittamaan katkenneita ruuvinpätkiä sokan reikään (oli vain kaksi varapulttia mukana eikä minkäänlaista vasaraa), ja käytin tosiaan 6 mm pultteja, lujuus 8.8. Ne olivat kyllä täyskierteistettyjä, eli osakierteiset tai mahdollisesti jonkun muun valmistajan vastaavat saattavat kestää enemmän, kaikki ovat tähän mennessä olleet samaa sarjaa (eli mitä hallista jostain pussista löytyi).
Yksi syy on myös se, että auton edellinen omistaja on vinssannut kardaanin osat aika väljiksi, ja tuo 6 mm pultti paukkuu alta aikayksikön jos vetää nelos- tai vitosvaihteella, ja meteli on julmettu jo kolmosellakin.
Tulipa vuodatettua. Hain tänään ruuvikaupasta 12.9-vahvuisia pultteja, saa nähdä miten kestävät. Täytyy hankkia uusi kardaani sitten kun budjetti sallii. Ainiin, vaijeri on ihan rautakaupan 8 mm sinkittyä perustavaraa.
|