Belvidere plant juu. Sudeksi en lähtisi sanomaan, vähän aliarvostettu auto. Maantieajossa vei jotain 6-7 litraa ja talvella nurkka-ajossa lyhyttä matkaa vähän vajaa 10. 100 tkm tuli ajettua tämmöisellä ilman ihmeempiä vikoja. Etupyörän laakeri meni kerran ja iskarin yläpää petti kun kumin vulkanointi antautui. Muuta en muista vaihtaneeni koko aikana huoltojen lisäksi (paitsi vaihteiston). Edes raidetankojen päitä. Suorasytkä ja nelipisteruisku yms. Paljon turhia kuluvia osia jätetty pois mitä vielä -95 käytti moni muu. Jakohihnan vaihtoväli ihan oikeasti on 160 tkm ja vielä ihan oikeasti kestääkin sen.
Itsellä oli joku sport malli, levyt joka nurkassa ja manuaaliloota yms pikkujuttuja. Tätä ei näe muuta kuin vin -koodista. Yllättävän pirteä vekotin, kohtuullinen alavääntö ja kevyt kori. Varsinkin manuaalina. -96 tuli huonommat välitykset ja sen kyllä huomasi kiihtyvyydessä.
Automaatin taloudellisuudesta en osaa sanoa mitään, mutta liikennevalotestissä jäi kuin paikalleen seisomaan manuaalia vastaan
Manuaalilaatikko sitten vastapainoksi on täydellisen paska. Mopar ei osannut ainakaan -95 manuaalilaatikkoa tehdä. Joka kerta kun öljyt vaihtoi niin tuli pari litraa hiontatahnaa ulos ja lopulta perä laukesi. Tuli rattaat kurkkaamaan päivänvaloa. Pistin vähän käytetyn laatikon ja sama peli jatkui, metallisilppua ja ropinaa. Samoin kytkinvaijeri maksaa 160e eikä kestä yllätten kuin jonkun 40 tkm. Vipuvarret on jostain kumman syystä jätetty niin lyhyiksi että vaijeri täytyy pujottaa kaavelin sisälle ja vaijeri joutuu ihan hiton koville. Molempiin päihin 5 senttiä lisää eikä sitä hinausvaijeria olis tarvinnut ikinä vaihtaa. Jälkeenpäin harkitsin josko olisi hommannut automaattineonin niin olisi ainut heikko kohta korjattu.
Plymouth/Dodgena myytiin jenkeissä ja muut maat Chryslerinä. Need for Speed ykkösen pelasin läpi yllättäen Dodge nöönillä..