Kaikissa tasavirtamoottorityypeissä kierrosluvun karkaaminen on ongelmana. Kestomagneettimoottoreissa vähemmän, mutta molemman tyyppisissä sarjamoottoreissa kyllä, split series woundissa kai vähän vähemmän muttei sitäkään ilman kuormaa voi täysillä jännitteillä ajella.
Vinssin mekaniikkaan voisi sinne jarrusatulan ja vetokytkimen maisemiin asentaa _vaihdettavaksi suunniteltuja_ mikrokytkimiä haistelemaan onko moottorilla kuormaa ja onko jarru vetänyt. Ohjausreleet sitten reagoivat näihin asiaankuuluvasti, kuten niihin lämpöantureihinkin. Periaatteessa myös voisi askarrella keskipakokellon mittaamaan nopeuden mahdollista karkaamista ja taas jälleen mikrokytkimellä haistella sen aktivointia.
Jos tehoelektroniikan suunnittelu ja teettäminen ei tuota ongelmia olisi ehdottomasti paras vaihtoehto semmoinen PMSM eli kestomagneeteilla tehty synkroninen vaihtovirtamoottori ohjattuna asiaankuuluvan taajuusmuuttajan kautta. Elektroniikan voi lakata ja koteloida siten, että vesi ei ole ongelma. Avomeripurjehtijat osaa kertoa paremmin, mutta vesitiiviyttä on taas jälleen vältettävä.
Jos homman pitää pelata perinteisillä releillä on käytettävä siis noita tasavirtamoottoreita ja vinssi siltä osin tulee väistämättä melko tavanomaiseksi. Uuden tekniikan etuna olisi pieni koko ja keveys ja lisäksi sähköboksin voisi asennella jonnekin akun lähimaastoon kuivaan paikkaan. Sieltä tulisi kolme paksua johdinta ja muutama anturijohdin itse vinssille.
Standardiosien ja -mittojen käyttö olisi huollon kannalta todella hieno asia. Samaten vaihteen olisi uitava öljykylvyssä ja huohotusputken voisi nipasta vetää vaikka kuskin korvan juureen jos siltä tuntuu. Lisähehkutuksena PMSM-moottoreista, koko moottori voisi uida siellä samassa öljyssä, jos öljyn jaksaa valita olemaan käämilakkaystävällistä.
Myös ajatus valmiiksi paketoidusta hydrauliikasta kuulostaa hienolta. Kaiken olosuhteille aran voisi asentaa vaikka kattoon ja sieltä sitten kivasti letkulla keulaan.
|