10 tuntia unta takana… Pannu kahvia ja nyt ehkä saan jo jotain järkevää kirjoitettua.
Eli joo, tänä vuonna mulla taisi olla vapaaehtoisia toimitsijoita karvan yli 140. Ja tämä summa ei sisällä lipunmyyntiä eikä ravintolapalveluita. Ulkopuolisen korvaan saattaa kuulostaa isolta määrältä, mutta jokaisella oli paikkansa ja hommansa. Itse pidän siitä, että mulla on listassa muutama nimi joille ei ole korvamerkittyä työtä ennen kisaa, koska aina tulee viime hetken poisjääntejä ja muita muutoksia. Ja niin tuli tänäkin vuonna. Mutta mikä hienointa, osa tästä pitkästä listasta on ollut mukana alusta alkaen, eli joku tässä vaan vetää ihmisiä takaisin vuosi toisensa perään…
Erittäin suuri kiitos kaikille niille jotka olitte montulla tekemässä hommia ennen ja jälkeen kisojen. Itse pääsin lähtemään sieltä jo 18 jälkeen kun ei ollut enää mun voimille ja taidoille sopivia hommia jäljellä.
Ravintolapalveluihin, hintoihin ja tavaran saatavuuteen en oikein pysty sanomaan mitään. Yleisöteltta ja sen sisällä tapahtuvat asiat oli kokonaan ravintola Rusthollin vastuulla. Mutta sen verran kuulin, että lauantaina he olivat käyneet tyhjentämässä kaikki Pälkäne-Kangasala akselin kaupat makkaroista…
Noihin varkauksiin/katoamisiin. Meille kilpailutoimistoon tuli koko viikonlopun aikana ilmoitus yhdestä kypärästä, kahdesta puhelimesta (toinen oli kuulemma todennäköisesti ihan vaan tippunut) ja kadonneista autonavaimista. Eli onneksi ei voida puhua mistään taskuvarkausaallosta kuitenkaan.
10-vuotis juhlakisa on nyt siis takana. 5 vuotta olen ollut kilpailunjohtajana, sitä ennen kilpailijoiden yhteys- ja tukihenkilönä sekä lehdistövastaavana. Jotenkin sopivaa, että se mun päätöskisa Formula Offroad NEZ Cup:ssa menee niin kuin se meni… Mulla on kaksi mottoa: ”Miksi kiertää kun läpikin voi mennä” ja ”Ei ole vaikeaa olla helppo”…
Eli ennen kisaa mikään asia ei mennyt helposti. Ainoa asia joka meni kuten ennenkin, oli ELY:n lupa, eli tienvarsiopasteet. Kaikki muu olikin joko työn tai sitten tuskan takana… Mutta kun lauantaiaamun viimeisin hankaluus oli puhelimitse saatu hoidettua puolen päivän tienoilla, niin sitten se alkoi sujumaan. Pystyin oikeasti jopa keskittymään kisan seuraamiseen ja nauttimaan hienoista ajosuorituksista ja tietenkin hurraamaan ja kannustamaan Jaren voittoon (Otan osan kunniasta itselleni
). Tunnelma ja ilmapiiri kisoissa, niin tiimien kuin toimitsijoiden ja katsojien kesken on todella hieno. Kaikilla on hymy huulilla ja toisten hienoja suorituksia arvostetaan ja se myös näytetään.
Varmaan jää taas paljon sanomatta, mutta palaan taas asiaan kun tulee jotain mieleen.
Saija Hassinen
Kilpailunjohtaja (jolla jälleen kerran, ääni kadonnut… Löytäjä saa pitää)
P.s Tohon Råttanin kuvaan mun kanssa sopii mun elämäntapaohje: ”Kaikkea täytyy kokeilla paitsi siskoa ja kansantanhua”