Hieman reilun vuoden kestänyt "maasturiprojetimme" on tullut vaiheeseen jossa täällä palstalla tapahtunut kirjoittelu on aika laittaa päätökseen.
Päätöspuheessa voisi tarkastella projektin alulle laittajien omia tuntemuksia varsinaisen avajaiskisan tapahtumista.
Ilmastonmuutoksen myötä Suomen ilmasto muuttuu kuuleman mukaan sateisemmaksi. Olisiko tämä pitänyt huomioida rutikuivana viime kesänä ennen kuin aloitimme koko saveen perustuvaa projektiamme.
No nyt on myöhäistä itkeä vaikka itku ei kaukana kisa-aamuna ollut vesisateen kastellessa tasaisen tappavalla vauhdilla maastoja.
Kaikki ilmoittautuneet kilpailijat saapuivat paikalle vaikka jokaisella oli varmaan selkeä käsitys mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Olihan täällä ollut kuvia ja puhetta testipäivän tapahtumista, jonka silloinkin sade pilasi. Näin innokas osallistuminen voi kertoa vain sen, että hankettamme haluttiin kannustaa ja työtämme arvostaa saapumalla paikalle kelistä huolimatta. Tämän kyllä tajusimme ja olemme siitä erittäin otettuja ja kiitollisia.
Meillä oli hyvä ja riittävän iso kisaorganisaatio. Ongelmaksi tuli vain se että valtaosa porukasta joutui tulemaan pidemmän matkan päästä ja sen vuoksi sitä etukäteen tapahtuvaa kokoontumista ja palaveria ei pidetty. Ei haluttu ajelluttaa kavereita moneen kertaan. Mutta palaveri olisi pitänyt pitää sillä heti kättelyssä ilmeni valtaosan olevan täysin tietämätön omista tehtävistään ja siitä mihin koko ajan pihaan tulevia kilpailuautoja pitäisi ohjata. Tästä on otettava opiksi ja satsattava kisaorganisaation informointiin jo hyvissä ajoin.
Kilpailun säännöt kekseimme pienellä porukalla itse. Ne tuntuivat hyviltä mutta jo ohjaajakokouksessa ilmeni protestihenkeä. Eikä aiheetta, sillä tuloslaskennan jälkeen ei voi muuta kuin itsekin kyseenalaistaa koko pistelaskusysteemiämme. Tästäkin on otettava opiksi. Seuraavat kilpailut tuomaroidaan yleisessä käytössä olevin sääntöjen mukaan ja piste!
Mutta sitten se miellyttävä vaihe: jokainen, niin kilpailija, kisaorganisaatio kuin yleisökin näytti olevan hengessä mukana innokkaina vaikka esteri antoi vuolaasti sitä missä se tunnetusti on ollut hyvä! Voiko radanrakentajat ja kilpailunjärjestäjät parempaa kiitosta saada. Ja Martat myivät makkaraa ja virvokkeita niin että joutuivat välillä hakemaan kaupasta lisätäydennystä.
Yleisesti ottaen kaikki radat kestivät mielestämme hyvin.
Trial osuuksilla kaikki ne kumirenkaat jotka täytettiin betonilla pysyivät hyvin paikoillaan. Mutta ne muutamat täyttämättömät kyllä liikkuivat ja nekin on seuraavaa kisaa varten täytettävä. Muutenkaan ei mitään suurempia esteiden liikkumisia tapahtunut vaikka esteet joutuivat näillä keleillä kovemmalle kuin mitä kuivalla kelillä olisivat. Ainoa rikkoutunut este on keinu. Se olisi pitänyt tylysti sulkea jo ennen kisaa mutta lopulta päädyimme sääntöön: kolme kertaa saa yrittää ja sitten kierto reunasta. Reunasta kiertoa ei sakotettu. Keinun ongelmaksi tuli tietenkin liukkaus ja koska siihen ei niitä reunakorotuksia tehty, alkoi suoritukset olemaan turhankin karmaisevan näköisiä. Se viimeinen läheltä piti tilanne päättyi yhden poikittaistuen retkahtamiseen joten peli vihellettiin tylysti poikki. Keinu korjataan ja ne reunakorotukset tehdään. Ojanylitykset tullaan muuttamaan niin että pikkupyöräisille on oma tasaisempi reittinsä ja isopyöräisillekin joudumme helpotusta tekemään. Konttieste vaatii lisää maata, minkälaista, se on vielä arvoitus. Mutta nykyisellään se ei ole ajettavissa sen jälkeen kun muutama eka on kalvanut maat alakertaan.
Muutamat kehuivat trial osuuksia jopa hyviksi.
Savikanjoni oli joillekin helppo ja joillekin ylitsepääsemätön. Olimme jo aikeissa luopua koko kanjonista ja kaivurilla täyttää maa siltä kohtaa tasaiseksi. Tilalle voisi tehdä yhden trial este radan. Mutta muutamat pitivät kanjonia kehityskelpoisena ja lopulta päädyimme siihen että sitä tullaan oleellisesti muuttamaan mutta ei lopullisesti tuhoamaan. Tehdään siitä hieman pidempi ja huomattavasti helppokulkuisempi. Ajotapa kelloa vastaan. Nopein voittaa. Eli jos isopyöräiset kokee helpotukset tylsiksi, aika ratkaisee.
Spoorissa oli vettä liikaa. Edeltävän yön sateet oli nostanut pintaa yllättävän paljon ja Ossi ei huomannut kiinnittää siihen huomioita. Tosin tyhjennyspuuhat kisa-aamuna ei olisi muutenkaan enää onnistuneet. Muuten spoori taisi toimia suhteellisen hyvin ja sen jälkeiset wombat holesit hidastivat vauhtia juuri sopivasti ettei porukka päässyt ajamaan mäkeen liian suurella holtittomalla vauhdilla.
Kysyntää mutakisoille on ilmaantunut ja sellaiset tullaan järjestämään syksyllä. Trial osuudet ja savikanjoni ovat tällöin suljettuna.
Kuvaaminen oli alunperin tarkoitus jättää yksin allekirjoittaneen harteille. Jo projektin alussa Ossi kehotti minua hommaamaan videokameran ja opettelemaan sen käyttöä. Sen vuoksi Picu on ollut tuttu näky monissa tapahtumissa videokamera kädessä. Olen kirjaimellisesti opetellut sen käyttöä vain ja ainostaan kisoja varten.
Yksin kuvaaminen vain olisi antanut turhan kapean kuvan tapahtumasta joten lopulta monien vaiheiden jälkeen sain kuvausapua ja lopulta kuvaaminen tapahtui kahden kuvaajan toimesta. Se hyvä puoli tässä hankkeessa oli että kuvaaminen ja youtube on tullut harrastukseksi joka on mieleinen. Tulen jatkossakin kuvailemaan ja tuubittamaan teoksiani.
Paikalle tullut yleisö ohjautui hienosti heille varatulle parkkipaikalle ja luvattomia harhailijoita tai tien varteen parkkeeraajia ei ollut. Valituksia naapurustosta emme ole saaneet. Lähinnä palautetta muutamilta siitä että kilpailun äänet eivät olleet häiritseviä. Huomioitavaa on myös se että huhupuheiden mukaan Nord Kalk avaa radan lähellä olevan avolouhoksensa loppuvuodesta. Tämän jälkeen kuorma-autoliikenne ja viikottaiset räjäytykset tuovat oman mukavan lisänsä tähän "rauhalliseen kulttuurimaisemaan". Ratamme parit vuosittaiset kisat ovat enää pienin murhe.
Mitä tulee noihin ihan kisan edeltävinä päivinä tapahtuneisiin viimehetken järjestelyihin, joista aika moni kaatui allekirjoittaneen syliin, olisin voinut apuakin pyytää. Yhdelle ihmiselle töitä oli liikaa. Lippusten ja lappusten tekoa, nurkkien siivousta, vessojen pesua, makkarapaikan siivousta, kisakonttorin siivousta, kisakonttorin toimivaksi rakentaminen, lukemattomia kauppareissuja joissa teemana oli jonkun kisaan tarvittavan jutun hankkiminen, välillä sähköpostin seuraaminen, lippalakkifirman kanssa taistelua tuleeko lippikset nyt vai ensi jouluna...
MUTTA EMME VOI MUUTA KUIN TODETA ETTÄ KYLLÄ TÄMÄ KAIKKI KANNATTI.
Viimeisen vuoden aikana tehdyt työt palkittiin onnistuneesti läpiviedyillä kisoilla.
Toivottavasti tämä projektiesittelymme täällä palstalla on hyvä tiedonlähde omia mahdollisia offi hankkeita suunnitteleville. Lähinnä tämä meidän tarina on hyvä opetus siitä miten asioita ei pidä tehdä.
Kuttulandia on tullut meidän omaan elämäämme pysyvästi ja toivomme sille löytyvän paikan myös Suomalaisessa offroad elämässäkin.
KIITOS JOKAISELLE TÄTÄ OSIOTA SEURANNEELLE. JOKAINEN KOMMENTTI, NEUVO JA MIELIPIDE ON OLLUT OHJAAMASSA TIETÄ SIIHEN MISSÄ NYT MENNÄÄN.
JA TODELLA ISO MEGAKIITOS JOKAISELLE TALKOOLAISELLE, KISAORGANISAATIOON OSALLISTUNEELLE JA NIILLE MUUTAMILLE INNOKKAILLE JOTKA OVAT OLLEET KANNUSTAMASSA SYNKKINÄKIN HETKINÄ.
Terveisin Picu ja Ossi
PS. laitetaan nyt joku kuvakin kun niitä aina halutaan.
Jokainen radalle tehty kaivanto täyttyy mukavasti vedellä joten lieteperävaunun tarve on huomattava. En muista kuinka syvä tämä kohta ennen viimeistä hyppyriä oli, mutta nyt se on ainakin vettä täynnä.
