Pitkästä aikaa on ilo kertoa että projektimme etenee tauon jälkeen. Nyt on takana ikävät lupa-asiat ja kevään odotus. Eikun hihat heilumaan.
Ja heiluneet ne Ossilla onkin aina iltaisin päivän päätteeksi. Kuttulandian metsän siimeksistä on kuulunut moottorisahan pärinää ja Willen pörinää. Tuohon tukkien pois viemiseen Ossilla oli monenlaisia visioita, mutta kun tarve on väliaikainen ja pieni, lopulta hän päätyi leikkimään Willellä.
Näkymää metsiköstä radalle päin. Pelto on vielä pehmeä eikä kanna kuormaajan painoa.
Sähkötolpista on saatu sitova kauppa aikaiseksi, joten ne metsästä tulevat muutamat suuremmat tukit allekirjoittanut pilkkoo klapeiksi samalla kun muutenkin joka vuotista klappisavottaani teen. Hyvä näin, sillä kyllä sähkötolppa maatuvan normi puunrungon voittaa radan rakennusaineena.
Jare on useaan otteeseen kaipaillut spooriajo videota ja sen toteutuksessa olemme onnistuneet venkoilemaan loppuun asti. Kevät tuli ja mitään kunnon videota ei saatu aikaiseksi. Jos spoori ei ole ollut kova, se on ollut jäässä. Tässä pari pätkää alkukeväältä. Elimme vahvassa luulossa että Mitsu uppoaisi edes vähän, mutta pohja oli kauttaaltaan jäässä. Oli kuulemma erittäin tasainen ajopinta veden alla.
Uusintaa voisi yrittää vapun jälkeen. Josko sitten pohja olisi edes hieman niljakas.
Tämä ei ollut mikään lupaus vaan toteamus.