Pelottavin yö oli Hossassa, jossa ukonilma puhkesi keskelle erämaata, missä me olimme serkkuni kanssa pitkine hiilikuituisine perhovapoinemme kalassa. Lähdimme juoksujalkaa kohti autopaikkaa, johon oli matkaa kolmatta kilometriä. Yht'äkiä tuli aivan tolkuttoman kirkasta ja heti sen perään aivan tajuton täräys. Tällä välin olin heittäytynyt maahan ja ehtinyt jopa heittää vavan pois kädestäni edessäni olleeseen puuhun. Salama iski minun puolelle jokea aivan selkäni taakse. Serkun arvion mukaan noin 10-20 metrin päähän. Maa joka tapauksessa pomppasi niin paljon, että edessäni olleet kävytkin hypähtivät ilmaan jysäyksen voimasta.
Siitä toivuttuani alkoi aivan jumalaton ravi kohti autoa läpi puskaisten soiden ja sateesta liukkaiden pitkospuiden. Taisi siinä tulla pullukkasuojuoksun maailmanennätys juostessa pilkkopimeässä soisessa metsässä kahluusnorkkelit jalassa. haavi tarttui ainakin saataan näreeseen ja siimatkin liehusivat ties missä.
Sade vain yltyi ja ukkonen jatkoi erämaan raiskaustaan. Korvia särkeviä rasahtavia paukkauksia kuului taajaan tahtiin antaen lisää motivaatiota juosta yhä lujempaa.
Vihdoin pääsimme autolle aivan läpimärkänä. Sitten ei muuta kuin nopeasti kamat autoon ja menoksi. Hetkeksi ehdimme huokaista, kunnes autossa ollessamme taas räjähti. Aivan auton nokan eteen isku hirmuinen salama. Nyt alkoi jo jännittämään oikeasti.
Vettä tuli niin paljon, että tietä ei tahtonut nähdä, joten matka ei kovin nopeasti edennyt ukkosmyrkys alta.
No, tokihan siitä lopulta selvittiin, mutta ei aamullakaan vielä aurinko paistanut, kun kaikki kamat oli yltä päältä märkiä.
Pisin yö -tai oikeammin alku yö - oli ehdottomasti Pihlan synnytysyö. Odottomis- ja avautumisvaihe on niin sairaan tylsiä (naiselle kivulias) ja pitkiä, kun ei voi oikein mitään muuta tehdä, kun palloilla avuttomana ja koittaa tsempata puolisoaan...
**********************
petris - isä ja elämän tuomari
**********************
|