Olin kuullut Mementosta paljon kehuja etukäteen, mutta itse elokuva oli jonkinasteinen pettymys. En pystynyt mitenkään sopeutumaan ajatukseen, että joku pystyisi todella elämään yhteiskunnassa itsenäisesti pelkkien muistilappujen avulla ilman kykyä luoda uusia pysyviä muistoja. Ajatus on aika absurdi. Alzheimerin tautia sairastavat kärsivät pitkälti samankaltaisista oireista kuin Mementon päähenkilö ja ovat täysin riippuvaisia muiden ihmisten huolenpidosta. Elokuvan kostoteema oli aika kliseinen ja loppuratkaisu suhteellisen yllätyksetön. Mutta oli Mementossa ihan hyviäkin puolia; jonkinlainen epätietoisuus säilyi hauskasti läpi koko elokuvan, ja vaikka elokuvan tapa edetä ajassa "taaksepäin" oli joskus hiukan rasittava ja tylsäkin, se sopi elokuvaan vallan mainiosti.
Arvosana: kolme kenkälusikkaa, talouspaperirulla ja Sisu-pullolla aikaansaatu hetkellinen lähimuistin menetys
--
"Bene qui latuit, bene vixit" – Odivius
(Käännös: "Joka lurkki hyvin, eli hyvin.")
Edited by - ElämänPeluri on 29/01/2004 18:34:22
|