Kiitokset myös kaikille mukana olleille.
Luontoäiti oli järjestänyt meille erittäin haasteellisen ajoilman. Lunta oli puolen metrin paksuudelta, paikkapaikoin enemmänkin. Lumen rakenne oli erikoista, ikäänkuin olisit kahlannut liukkaassa kuulamössössä. Ja lumen alta paljastui jäällä pinnoitettu maanpinta. Eteneminen niin kävellen kuin autollakin oli voimiia vaativaa.
Kuvia, tässä:
Näillä nelivedoilla eteneminen oli huomattavasti varmenpaa kuin kumipyörillä.
Näitä nelivetoja oli paikalle saapunut sama määrä kuin autojakin, kolme kappaletta. Eli tästä ajopäivästa tuli hyvin pitkälle keltuaisten vastoinkäymisten ihmettelyä. Ja niitä vastoinkäymisiä tuntui riittävän.
Mutta palataan alkuun. Kun saavuimme paikalle, Eero oli ajamalla saanut G-Mersunsa ensimmäiselle ylätasanteelle ja suunnitteli vinssiin turvautumista. Tosin aikalisä oli paikallaan sillä mersu oli kehittänyt ylimääräistä lämpöä raskaassa nousussa. Harmi kun emme sitä nousua nähneet.
Ossilla nousu hyytyi heti alkupäähän. Lukot eivät jostain syystä toimineet.
Onneksi naapuri oli antanut luvan ajaa metsäkaistaleensa läpi kallion laelle. Reitti on vanha metsäkoneura ja Juha oli traktorilla käynyt ajamassa sen läpi jotta emme hortoillisi missä sattuu. Eli mammarit, Ossi ja minä menimme lapsille tarkoitettua reittiä.
Tässä Eero vie klapit makkaranpaistopaikalle. Alussa meno näyttää hyytyvän, mutta pikkuhiljaa varmasti eteenpäin. Tässä todiste että ei se aina autosta kiinni ole vaan kuskista.
Ossi kasasi edeltävänä yönä Rokkarin konehuoneen tekniikan ja kallion laelle päästyään paljastui juttu joka ei päivänvaloa kestä.
Yksi nimeltä mainitsematon osa oli jäänyt kiinnittämäti ja oli ihme että se edes oli pysynyt vauhdissa mukana. Hetken näytti siltä että ajot olivat siinä. Kiinnityspultit kun olivat kotona. Mutta kun yleisöä alkoi nousta ajoalueelle, Ossi tajusi että hän ei voi pettää heitä. Onneksi Eeron paja on lähellä ja sielltä löytyi tarvittavat pultit ja työvälineet. Hetken päästä yleisö sai sen mitä Rokkarilla pystyi niissä ajo-olosuhteissa tarjoamaan:
Ossi sai kuulla pilailua "hihnan vaihto viikoista", sillä Rokkarista ohjaustehostimen hihna irtosi kaksi kertaa ja JMC:stä kolme kertaa. Näyttää siltä että on aika sorvauttaa hieman erinmalliset ohjurikiekot jotta se hihna ei pääsisi niin herkästi hyppään reunan yli. Eli jälleen yksi heikko toimimaton kohta itse rakennetussa kokoonpanossa.
Tässä hihnan "vaihtoa". Ryhmätyön voimaa.
Ei vaiskaan, Ossilta tuo hihnan paikoilleen laitto onnistuu jo kokemuksesta käden käänteessä.
Juha oli lapioinut makkarapaistopaikan esiin. Piti kuulemme muistella missä se sijaitsee, sillä siitä ei ollut näkynyt mitään paksun lumipeitteen alta.
JMC:n ajot kaatuivat siihen, että se kuuluisa hihna ei suostunut pysymään ollenkaan paikoillaan. Myös lukot olivat jäässä joten kaksivetoisena eteneminen ei tuntunut luonaavan millään kun on tottunut nelivedolla päästelemään.
Lisäksi BitBull renkaan kuvio täyttyy samantien ja yritä siinä sitten liukkailla pallorenkailla ajaa kuulien päällä. Auto ei tahtonut edetä yhtään mihinkään oli kaasun asento mikä vaan. Ja herkästi ne kierrokset nousee tappiin kun ei ole mitää kitkaa renkaissa. Se vähäinen ajo näytti varmaan siltä kuin olisin ollut ensimmäistä kertaa auton ratissa.
Totuus että olin toista kertaa.
Monet kuvailivat paljon ja toivottavasti niitä otoksia alkaa ilmestymään tännekin.
Mulla tuli paljon videoleikkeitä, mutta nyt on korkea aika opetella editoinnin alkeet jotta saan niistä leikeltyä turhia osuuksia pois. Kun olen siitä selvinnyt laitan tänne jonkinlaisen tiivistetyn video koosteen.