kattele nyt alkuun kuitenki et elektrodi on oikee.esim kulta tai puhdas volframi, oliks se vihree.
elektrorin koko on tarkempi alua hitastessa kun kirkasta. eli oikeen kokonen oolis hyvä löytää koska siinä et voi oikein terottaa sitä pienemmäks kun kärki palloutuu.
ja balanse kannattaa pitää niin suurenma kun onnistuu koska syö muuten elektrodia.
ja sit tietenki vaihtosähköllä.
kaasuks käy ihan argon, juuren suojaa se oksidikerros. mut juurenpuoli kuuluis murtaa ni hitsaatus läpi paremmi.
rakoja ei sais olla ollenkaa jos oikeesti hyvän haluut.
kuin paksusta teet?
luonnollisesti pitää olla puhtaat pinnat.
heppaillessa laitat taajuuden korkeeks, itte käytän jotai 150 hertsiä, balance kannattaa säätää jonhonki 65-70% ni täppäily onnistuu paremmin.
onko käytössä pulssi? helpottais noissa pitkissä saumoissa. kun virran tarve vähenee lämmetessä. kaukosäädin jonkinmoinen olis tarpeen.
juurenpuolelle voit laittaa vaikka kuparista pokatun juurituen jos se helpottaa.
ei ehkä ihan paras alottaa bensa tankista.
alumiini onhalkeiluherkkä eli aina kun lopetat hitsauksen pitää lankaa vielä syöttää siihen loppuun ettei halkea. alumiinin sulamiskutistuminen on noin 6,5% kun taas mustan raudan 2,8%. huokosia muodostuu kans herkästi, mitä puhtaampaa alumiini on ni sitä herkemmin, koska alun jähmettymisalue on niin kapea, jolloin kaikki vety ei pääse ppois saumasta.
ei muutaku harjottelee.
|