Tuo oman merkin ja mallin ihannointi perustuu tietysti monella ihan satojentuhansien kilometrien kokemukseen ja toisaalta tuhansien tai kymmenientuhansien eurojen menetyksien tuomaan karuun varmuuteen.
Oma lukunsa ovat tietysti huhut, juorut ja ennakkoluulot, jotka leijuvat useimpien autojen ympärillä. Esim Rangen vetarit ei kestä, G-mesen etukardaani pyörii väärään suuntaan, Suzuki sammuu ja menee vaan huudattamalla.
Mielikuvilla saadaan mollattua toista merkkiä, jolle on ehkä joskus safarilla joutunut antautumaan. Ja pikku rakentelullahan kaikista yllämainituistakin saa toimivia, tuskin mikään auto on sellaisenaan valmis maastoajeluun.
Niin nuo englantilaiset ehkä parhaita. Niillä pääsee syvälle metsän siimekseen ja sinne ... sori en vaan malttanut.
|