Noniin nyt sit tulee totaalisen vammanen mies...
Ensimmäisen kerran meinasin tappaa ihmisen syntyessäni, mulla oli nimittäin jo syntyessä sellanen heviletti, et äiti oli kuulemma lähellä kuolemaa.
(onneks kaikki meni hyvin, paitsi et olin ainoo poika joka synty sinäpäivänä siinä sairaalassa ja ainoo jolla oli hiukset, joten hoitsut oli sit laittana mulle vaaleenpunasen rusetin, tunsivat äidin... nyyh, ikuiset traumat jäi)
Pikkupoikana mulle sattui joka kevät jotain, jotenkin vain hullaannuin keväästä, yhdesti putosin puusta jostain 3 metrin korkeudesta, mut onneks oksat pehmensi laskua ja selvisin vaan rajuilla mustelmilla. Seuraavana keväänä päätin tehdä ennätykset hyppyristä uudella pyörälläni ja lensinkin tosi pitkälle ja suoraan pää edellä puuhun (kaveri luuli että kuolin), heräsin sairaalassa seuraavana päivänä. (mutta enkat tuli, eikä oo rikottu vieläkään)
Yhtenä keväänä pyöräilin vauhdilla uimaharkkoihin kun uimavarustekassi lipsahti etupinnojen väliin, lensin siitä sit yli hiekkatielle (onneks asfaltointi oli vielä kesken siinä kohtaa) ja ilmat pois ja kunnon vekki leukaan, on siinä vieläkin.
Kerran vetäsin kannellisen sohvan kannen alas niin että käsi jäi käsinojan ja kannen väliin voimalla, arpi on yhä tallella.
Sain mopon, viritin, korjasin etupyorää ilman asianomaisia työkaluja ja pyörä jäi kiinnittämättä kunnolla: n.50 vauhdissa pikkusuzukin etupyörä kääntyi sivulle ja minä kynsin katua vasen polvi maassa useita metrejä, polvilumpio näkyi 2x2cm alueelta ja koski niin vi¤%sti, koko sen kesän piti suihkutella sitä "haavaa" 3 kertaa päivässä 15 min kerrallaan ja se koski kans ihan sikana, nykyään polvessa on iso arpi. Sain kerran turpaan portsarilta, kun kaveri ei suostunut maksamaan pelivelkojaan bilis matseista ja mie tietty urputin siinä vieres, seurauksena murtui nenä joka on vieläkin hieman vinossa, lääkäri sanoi et olin onnellinen ettei näkö mennyt kun silmän alta meni tunto noin puoleks vuodeks. Se portsari joutu kyl sitten maksaan korvauksia mulle myöhemmin. Yhdesti murtui oikean käden rystynen, kun joku hemmo yritti varastaa mun videokameraa, kerran iskin kirveellä vasempaan käteen, melkein meni jänne poikki, tuli muuten sikana verta. Nykyään on vasemmassa jalassa joku ihme vika, se on puutunut lähes aina, tai varpaat onkin aina. Sit polvet on tosikipeet yleensä, mut ei nyt, kun en oo pelannut säbää pitkään aikaan. Olkapää meni kerran sijoiltaan ilosaarirockissa, eturivin hässäkässä tietenkin, se on vieläkin kipee jos nostaa käden ihan ylös ja on röntgenkuvassa erilainen kun toinen olkapää. Ainiin kerran menin ikkunasta läpi, seurauksena arpi vasempaan kyynärpäähän, haavoja tulee haavoja menee, mut suharto pysyy... Mentaalipuolesta en uskalla sanoa mitään, ne vaatii jo parempaa psykiatria.
-odotus on ajan mitta-