Ei mulla helppoja ole koskaan ollukaan.. Varmaan karma tai jotain.
Mutt se joka jäi mielee, kun oli 14 vuotiaana nöösinä Hvitträskin kahvilassa töissä.
Toisinaan joutui ylätiskiin, eli ravintolan puolelle astioita putsaamaan.
Siinä oli semmonen hiukan meetriä leveämpi käytävä, minkä molemmin puolin oli altaat.
Siinä aterimia ja astioita laitellessani pesuun, takana oli yks Kaisa joka itki, kiros ja huusi koko ajan ja paisko kattiloita.
Osa sitä itkua ja huutoa oli, että kuinka paljon paremiin asiat ovat Neuvostoliitossa.
Itki ja huus. Koko ajan.
..aika raskasta..
|