Noh noh... Nyt taas onnistuttiin kaivautumaan maassa makaavan aidan ali juttujen laadukkuudessa. Mikkosen blogikirjoitus nyt oli aika laimea, eikä hän edes saanut siinä pahemmin sanansäiläänsä osumaan. No mitä nyt muuta kyseiseltä ihmiseltä voisikaan odottaa. Aina samat naurettavan ahdasmieliset mielipiteensä, joita toitotetaan ilman kestäviä perusteluita.
Ihmisiä ne tummaihoisetkin on niin hyvässä kuin pahassa. Tietysti lapsuudessa opittu kulttuuri vaikuttaa ihmisen elämänarvoihin, mutta ihan samalla tavalla riehumaan baarissa alkaa paikallisetkin ihmiset välillä. Ei sitä kaikki ulkomaalaiset tai ulkomaalaistaustaiset ole yksiselitteisesti negatiivisen kohtelun ansainneita. Ei ketään pidä tuomita vain syntyperänsä perusteella, vaan ihmisenä.
Mitä huussiprojektin vetäjään tulee, niin oletko itse tehnyt jotain hyödyllisempää, jonka meriiteillä pitäisi linnan juhliin päästä? Näistä sukupuolivähemmistöön kuuluneista pareista pitää sanoa, että eikö oikeasti Jani Toivolalla olisi ansainnut paikkaansa? Kuitenkin ollut ansioituneesti julkisuudessa kulttuurinpuolella ja varmasti omalta osaltaan hälventänyt paljon ennakkoluuloja. Eikä ilmeisesti monesta naisten taekwondon maailmanmestaruus ole minkäänlainen saavutus? Kyllä hänkin paikkansa ansaitsi.
Se, että miesparina tai naisparina tanssiminen herättää näin voimakkaita tuntoja on kyllä uskomatonta. Minkä perusteella tämä pitäisi kieltää? Ehkä se ei ole aivan etiketin mukaista, mutta maailma muuttuu. Ajatellaan tätä pahinta vanhoillisuuden saareketta, kirkkoa. Vuosi oli 1986 kun naispappeus hyväksyttiin suomen luterilaisessa kirkossa. Tästä 15 vuotta aikaisemmin Vuonna 1971 homoseksuaalinen kanssakäyminen laillistettiin. Naispappeutta ei pahemmin enää nykyään kritisoida kuin pienissä vanhoillisissa piireissä, vaikka on huomattavasti tuoreempaa perua kuin homoseksuaalisuuden tunnustaminen laissa suvaituksi käytökseksi.
Siitä kun Suomessa on virallisesti saanut olla homo on kulunut kohta 40 vuotta ja sen sairaudeksi luokittelukin on loppunut myös lähes 30 vuotta takaperin. Tiukasti on suomalaisessa yhteiskunnassa kuitenkin käsitys että homous on jokin mystinen tauti, joka kaikkia "normaaleja" ihmisiä uhkaa, vaikka se ei tartu katsomalla, koskemalla, juttelemalla, kokeilemalla tai oikeastaan mitenkään! Tietysti osa homoseksuaalisuuden synnystä on varmasti kasvuympäristön luomaa, mutta ei se ole mikään homoseksuaalisuuden yksiselitteisesti selittävä asia. Osa tulee perimästä, osa hormoneista jne.
Mitään yleisesti hyväksyttyä teoriaa homoseksuaalisuuden synnystä en ainakaan tiedä olevan, vaan enemmistö tutkijoista taitaa pitää sitä monen asian summana. Eli jos lapsesi näkee mies- tai naisparin tanssivan ei hänestä samassa homoa tule. Parhaassa tapauksessa se ehkä rohkaisee vain tuomaan oman seksuaalisuuden esiin, eikä peittämään sitä.
On tullut kuultua aika jäätävää kuvausta ajasta jolloin homoseksuaalisuus oli kielletty laissa. Tunnen parikin mielenkiintoista henkilöä, jotka nuoruudessaan olivat henkisesti hajalla. Heillä oli selvä seksuaalinen suuntautuminen, mutta yhteiskunta vain pakotti heitä kohti "normiutta". Yksinkertaisesti et voinut olla homoseksuaali. Tietysti eihän sitä hekään luonnolleen mitään voineet ja ajan myötä taipumus tuli läpi, vaikka toinen on vieläkin naisen kanssa naimisissa ja toinen kirkollisen koulutuksen saanut. Kummankaan omavalinta ei varmasti ollut nuoruudessa ruveta homoseksuaaliksi ja varmasti tekivät kaiken sopeutuakseen vallitseviin normeihin. Vastaavasti ei kenestäkään heterosta tule homoa vain näkemällä samaa sukupuolta olevien tanssivan keskenään.
Ja aivan uskomatonta tuubaa on se, etteivätkö homoseksuaalit olisi samalla tavalla puolustamassa maataan. Eivät kaikki homoseksuaalit ole niitä stereotypian pikkurilli pystyssä kulkevia neitejä. Valtaosa on aivan tavallisia miehiä tai naisia, joilla on samat arvot kuin valtaosalla yhteiskunnasta. Todennäköisesti tietenkin suvaitsevaisempia, mutta perusarvot ovat aivan samat kuin suurella enemmistöllä. Elämäntapa ja arvomaailma kuitenkin opitaan ympäristöstä, se ei tule geenien mukana.
Miksi pitää pelätä ja vihata varauksettomasti asioita joita ei tunne? Ja näin loppuun vähän suvaitsevaisuus humppaa.
Jukka Takalo - Jokainen on vähän homo