Katselmus ja kuulemistilaisuus takana. Eli tällainen kirje tipahti yksi päivä postiluukkuun.
Parin päivän ajan siivosimme nurkkia sillä meidän piti pystyä tarjoamaan katto pään päälle kuulemistilaisuutta varten. Paras ratkaisu oli Ossin maalaamohalli. Tilaa ja lämpöä missä seisoskella. Se vaan että tällainen pitkälti raskaankaluston automaalaamo miljöö ei välttämättä ole sitä kivointa tarjottavaa ympäristölautakunnan katseltavaksi. Eniten jännitti nimenomaan kaikki muut tarjolla olevat näkymät paitsi tuo varsinainen rata.
Naapureita valui paikalle kaksi, molemmat radan innokkaita "kannattajia". Lautakuntien ihmiset sekä kaupungin edustajat tekivät yhteensä 15. Aluksi seisoskelimme hallilla ja jouduimme tentattavaksi. Eli piti kertoa yleisesti hankkeesta ja vastata niihin muutamaan epämääräiseen kysymykseen. Ulosanti ei ole parasta A-luokkaa meillä kummallakaan ja kun kuulijat eivät edes tiedä millainen maastoauto on, siinä tuli väkisinkin epätoivo. Naamat punaisina yritimme puhua jotain, ja senkin vähän puhuimme ristiin!
Noloa mutta ei voi mitään.
Tässä vaiheessa muutama lautakunnan jäsenistä innostui jo miettimään miten tällaista voitaisiin mainostaa ja kummalle kunnalle kunnia kuuluu. Vampula kun yhdistyi Huittisiin tässä taannoin.
Sitten siirryimme radan reunaan. Kaikkihan tietenkin sinkahti Ossin autokatokseen jossa oli nähtävänä kolme maastoautoa. Monelle nämä olivat ihan ensimmäiset laatuaan ja yksikin ihmetteli miksi tuon keulalla lukee Mitsubishi. Tässä kohtaa pitäää sanoa, että naisia oli porukasta puolet, ja tämäkin taisi tulla naisen suusta. Yleensäkin naiset olivat innostuneempia!
Radan katselmus oli erittäin suppea. Olisin toivonut että kierrettäisiin kunnolla ja olisimme voineet havainnollistaa asioita paremmin. Lautakunnan kokous alkoi katselmuksen jälkeen ja siksi heidän aikataulu oli erittäin tiukka. Heille riitti se mitä siitä kohtaa näkivät, ja näkihän siitä liki kaiken. Siitä kohtaa näki myös rakennusmateriaaleja. Kukaan ei puuttunut näkemäänsä. Eräs kaupunginhallituksen edustaja varasi makkaran ja lettujen paiston ja myynnin itselleen. Hän vetää paikallista marttojen yhdistystä.
Siinä kohtaa olin helpottunut. Yksi murhe vähemmän.
Ympäristösihteeri kysyi vielä muutaman käytännön kysymyksen samalla kun porukka ravasi kohti autoja. Sitten lautakuntien jäsenet ja kaupungin edustajat lähtivät kovalla kiireellä kokoukseensa, jonka yhtenä asiana on ympäristöluvastamme päättäminen. Näiden parin naapurin kanssa jäimme vielä toviksi ihmettelemään että tässäkö tämä sitten oli.