Postilaatikosta löytyi tänään pullea kirje Huittisten kaupungilta. Ossi ei sitä uskaltanut avata joten raatelin sisällön pöydälle ja jonkinaikaa papereita selaillessani alkoi "kevyt" tuskanhiki valumaan kehosta läpi.
Annettuun määräaikaan mennessä hakemukseemme on jätetty NELJÄ muistutusta.
Ossi haki kaikki hanskansa nurkista ja löi ne tiskiin olan takaa.
(kuvannoillisesti)
Soitin ympäristösihteerille ja tiedustelin hänen kantaansa asiaan. Olemmekö lyömässä päätämme seinään vai onko mahdollisuus asianmukaisilla kirjallisilla vastineilla saada asiat rullaamaan eteenpäin.
Hän totesi rauhallisesti, että päällimmäinen huoli näissä muistutuksissa on se ettei lupahakemuksessa esitettyihin asioihin uskota. Myös lisätiedon tarve tuntuu olevan monen huolen aihe.
Esimerkkejä: ei uskota että kaikki toiminta rajoittuu kertomiini 3-5 kertaan vuodessa. Huoli jatkuvasta jokaviikkoisesta meluhaitasta sekä pahimmillaan öiseen aikaan tapahtuvasta meluhaitasta painaa mieltä.
Tärinähaitat askarruttavat. Mahdolliset vauriot kivijalkoihin ja ikkunoihin. Tämä johtuu varmaankin siitä, että en lupahakemuksessani kertonut riittävän tarkkaan minkälaisilla ajoneuvoilla radalla tullaan ajamaan. Ajoneuvot joille rataa rakennetaan aiheuttavat pienempää tärinää kuin ympärillä olevien peltojen muokkaamisessa käytettävät maatalouskoneet.
Tämä alue on kuulemma kulttuurihistoriallinen alue, joka on tähän asti ollut erittäin hiljainen. Sadanmetrin päässä on käytöstä poistettu kalkkiavolouhos. Mitenköhän se aikoinaan sai luvat. Siellähän räjäyteltiin harva se viikko, raskailla ajoneuvoilla ajettiin päivittäin ja se louhos ja vieressä oleva jätemaa jätti pysyvän näköhaitan maalaismaisemaamme! Parin sadan metrin päässä on mylly/saha. Kesäaikaan lähes päivittäin sahalla sahataan tukkeja laudoiksi. Meluhaitta tuntuva ja useita tunteja kestävä!
Huoli siitä että yleisöksi tulevat ja radan käyttäjät parkkeeravat autojaan heidän pihoihinsa. Entä tien kunto, se tulee kärsimään. Tuosta väärästä parkkeerauksesta tuskin tulee ongelma. Asianmukaiset merkinnät on tähänkin asti maastoautoharrastajien keskuudessa osattu lukea. Mitä tulee tien kuntoon, Ossi yksinään on vastannut tien kunnossapidosta. Se mihin kunnan avustus ei riitä, hän laittaa loput omasta rahapussistaan. Se on kummasti kelvannut tien lukuisille käyttäjille joista osa on nyt muistutuksen jättänyt!
Mahdolliset öljyjen valumiset rataan rajouttuviin ojiin.
Desibelit! Mikäli saamme luvan, desibeliraja tulee olemaan 60 db.
Järjestys on se, että seuraavaksi ryyppään koko viikonlopun lieventääkseni v....tusta!
Sitten maanantaina otan järjen takaisin sinne mihin se kuuluukin ja alan laatimaan kirjallisia vastineita. Jättöpäivä on 20.10 joten eiköhän illat riitä tarinointiin. Onneksi kirjallinen ulosantini ei ole koskaan tuottanut ongelmia. Tässä kohtaa sitä lahjaa tarvitaan enemmän kuin koskaan olisi voinut uskoakkaan. Ja kyse ei ole tarinoiden sepittämisestä, sillä joudumme seisomaan jokaisen tarinassa esiintyvän sanan takana kuin peruskallio. Muussa tapauksessa menetämme luvan, joka varmasti saadaan.
Tuo desibeliraja askarruttaa. Pitää varmaankin selvittää joltain kattojärjestöltä mikä se saisi tälläisessa tapauksessa olla. Tuo naapurin heittämä 60 db on niin vähän, että siihen on tavallisen käyttöautonkin vaikea päästä.
Jos onnistun kirjallisissa vastineissani, saa Ossi kerätä hanskat tiskiltä ja viedä ne sinne mistä ottikin. Jos ja kun lupa saadaan, sen noudattamista tullaan varmaankin suurennuslasilla seuraamaan. Eli vähintäänkin Ahvenistolla tutuksi tulleet säännöt, ohjeet ja rajoitukset tulevat koskemaan tätäkin rataa!