Joo'o, toyotat tuli taas ajamalla takaisin, eikä vieläkään saatu mitään isompaa rikki. Mahtava reissu oli kyllä, venäjä ei pettänyt taaskaan ajomaastojen tarjonnan puolesta. Kiitokset vaan kaikille mukana olleille hyvästä seurasta!
Profiilissa on Antin ja omasta kamerasta jotain muutamia räpsyjä matkan varrelta.
Komiasti sukelti RJ pari metriä syvään monttuun. Reitille ei oltu vielä päästy, mutta ekassa leiripaikassa piti hakea haastavuutta etenemiseen pitkän maantieajon jälkeen.
Onneks stedt kävi vinssaamassa poloisen ylös montusta ja ajoi sitten toiseen monttuun LJ:llä...Jouset tais lennellä muutaman metrin päähän autosta, ei ollu kippaaminen kaukana.
Eka leiri vesiputouksilla.
Jyrkkä rinne laskeutu joelle vesiputouksen alapäähän.
Ja sen jälkeen alkoi rypeminen loputtoman syvässä joessa.
Ryhmä rämä poseeraa.
Välillä oli vähän syvempiäkin kohtia.
Porukalle ehken tutuksi tullut näky, bertan takavieterit ei enää kestä hetkeekään paikallaan.
Ja moottorin kumityynyä ei oo ehtiny muka vaihtamaan, ni hitsailtiin taas moottoria kiinni..
Kalliohommia.
Joelta takasin ylös toista mäkee pitkin.
Mäkien ja pienen suolämpäreen jälkeen päädyttiin harjulle, josta jäljet tuntui häviävän ja loppupäivä meni reittiä ettiessä. Kun reittiä ei tuntunu löytyvän, päätettiin ajaan sitten takasin vesiputouksille ja leiriydyttiin siellä hieman eri kohassa ku edellisyö.
Aamulla LJ ei halunnukkaan lähteä enää käyntiin. Puhisteltiin suodatin ja ilmailtiin polttoainejärjestelmä sähköpumpun avustuksella, ja krematorio lähti taas pyörimään.
Siinä sitten samana yönä RJ:stä oli hävinny lataus kokonaan. Kenttäkäämit oli lähteny juotoksistaan irti.
Suomalaisittain leiripaikka jätettiin siistiin kuntoon ja tehtiin polttopuut valmiiks seuraaville käyttäjille.
(taustalla oleva hölmösti poltettu puu oli tuollasena jo meidän tullessa)
Vallihaudassa oli sissi selviytyny vuosikymmeniä ja hyökkäs meidän kimppuun kun satuttiin kulkemaan ohi.
Tääkin puron ylitys oli aika kuiva verraten viime vuoteen.
Jari rakensi LJ:n konepellille automaattisen salvanohjausjärjestelmän.
Muhjuakin saatiin välillä lentämään.
Ja sitten perinteinen suomonsterin rypemäsessio. Oli ilmeisesti liukasta.
Bertassa oli niin paljon tehoa, että eturenkaat nousi ilmaan kaasulla.
Suo, jossa ryvettiin viimeks munasillaan koko yö, meni nyt heittämällä läpi.
Viimeisen joen ylityksessä oli vissiin ollu silta joskus.
Siinäkään ei ollu paljoo vettä.
Mudassa kaikki on kivempaa.
Syskyjärven loppupätkällä sai pujotella kaposista puiden väliköistä.
Viimesessä leirissä tehtiin kunnon notski ja metelöitiin yö äänekkäästi kun aikasemmin heräävät koitti nukkua...
Vika leiri aamulla ennen kotiinlähtöä.
Harmi kun ei kukaan kerinny ottamaan kuvia, kun piti tunnustella varovasti suon ylitystä. Vettä tuli ihan mukavasti alaselkään asti, pirun kylmää oli. Yhtään sähkölaitettakaan ei hajonnu, kun muisti laittaa autosta sähköt pois. Syylärin flektin sulake tosin palo ja kytkintaulu anto sätkyä, mut muuten tuo japanilaisen insinöörityöskentelyn taidonnäyte meni mukavasti veden allakin.
Seuraavan yön aikana olikin sitten kytkin juminu kiinni veden ja suomuhjun yhteistyön tuloksena. Pikkuykkösellä kytkin pohjassa puuta päin ja taas mentiin. Tosin muhjua kytkimestä se ei poistanu ja maantiellä se tahto kotimatkalla vähän luistella.