perkules tuli sitten yövuoro viikolla poikettua Kuopijon tuntumassa... ei tuo mittään mutta kun pää ei toimi yhtä nopeesti tälleen huonolla nukkumisella kuin kädet ja jalat... linttasin kitumarketin parkissa ovet kiinni ja samalla kun läsähti ovi lukkoon niin huomasin että avaimet jäi virtalukkoon paikoilleen...
siinä aikani kirosin ekas itteeni ja sit autoo ja kaikkee siltä väliltä... onneks vaimo oli niin ihana ja kiltti että lähti töistä kesken kaiken ja ajeli kotinurkkien kautta ja toi vara-avaimia ison kasan... reippaan 60 kilsaa kiikutti vartavasten että pääsen tuolla parkkinsonin tautia potevalla kotterolla takas kotiin....
pakko hieman kumartaa, ja kiittää... oli aika
teko!
