Jepulis jee.
Laatokan jälkeen autoon vaihdettiin voimansiirtoon kaikki öljyt ja liimattiin uudet numerot oviin ja Raision kallioille kikkailemaan harrastestanuihin. Sen kisan jälkeen vekotin on makoillut tallin nurkassa onnettoman näköisenä, kunnes viime viikolla iski hillitön himo ja tempasin takaperän työn alle.
Homma lähti heti kättellyssä jo menemään päin honkia, kun pohjapropusta katosi kulmat enkä siis saanut edes öljyjä ulos.
No ei se mitn ja tempasin hantin puolen vetarin irti ja sit meinas jo päästä itku ja äääärrrrrrrrrräääääääpäitä.:
Ameeriikan cromo oli näköjään ollu melko lähellä jo katkeemista. Ja sitten kuskin puoli:
Noita kuluneita rihloja hiukan ihmettelin ja sitten löytyi syy niihinkin:
Oli mein uusi vahvistettu akseliputki saanu siipeensä ilmeisesti siitä samaisesta pompusta missä kartaanikin otti kipeää ja vääntänyt koko banjon banaanille.
Että täälasta tällä kertaa. Uskaltaakohan etupäähän edes katsoa??