Kyllähän siinä oma hommansa on kaikkine irrotamisineen ja kasaamisineen. Tuhannen kilometrin reissut iso kärri perässä on vaan ikäviä jos ei tiedä onko ainetta jäljellä ja se lämpökin alkaa pikkuhiljaa kalvaa mieltä. Eikä joka onnikkapysäkillä kerkee jäähyttelemään.

Kärkien "viilaamiseen" pruukataan käyttää ihan oikeeta kärkiviilaa. Siinä sattaa lukea esim. Ericsson tai Siemens, ei kuitenkaan Viiala. Se on pikemminkin mattapintainen metalliliuska ja viimeistelypuoli on silmään ihan kiiltävä. Vesihiomapaperin on oltava vähintään tonnista, extra fine on vielä parempi, ja kiillotus vaikka paperiliuskalla. Pitää varoa ettei kärjet taivu tai näyttämät muuttuu. Jos on oikein rokolla, voi olla ettei enää toimi pitkään.

Kattelin vielä muistin virkistämiseksi kyseistä mittaria. Vakavointikärjet on polttoainemittarin koneistossa, se pitää irrottaa mittarikotelosta. Samoista kärjistä menee jännitesyöttö lämpömittarille piirilevyn kautta. Sen valkoisen "pötkylän" eli sarjavastuksen vaihtaminen saattaa tosiaankin hyvällä tuurilla korjata vian. Ei siksi, että vastus olisi rikki, mutta kun sen toisen johdon kaapelikenkä on saman kiinnityksen alla, minkä toisessa päässä on mittarin sisällä peltiläpäreeseen kiinitetty vakavointikärki. Kun mutteria kiristää, saattaa koko systeemi vähän heilahtaa ja kärjen puoliskot siirtyä keskenään sellaiseen asentoon että ne ei enää hitsaannu kiinni. Samanlainen säkä voi käydä jos mutteria vain kiristää. Siihen vastukseen on mahdollista tulla vain katkosvika, ja silloin viisarit ei heilahda mihinkään.

timop