Lopputulokseen päästään eri tavoin.
Konsti 1: kaulan laajentaminen 9.3x53R:n supistusholkilla + tarvittaessa trimmaus oikeaan mittaan + mieto lataus kivääriruudilla ja luodilla + ampuminen radan penkkaan + (osa)supistus holkilla + mahdollinen trimmaus.
Konsti 2: ladataan sopivalla määrällä pistooliruutia N310, päälle sopivasti mannaryynejä ja paperitulppa luodiksi + ampuminen ilmaan + osasupistus käytetyllä holkilla + trimmaus oikeaan mittaan.
Kummassakin menee ruutia ja nalli hukkaan, joutuu supistamaan ja todennäköisesti trimmaamaan hylsyn ampumisen jälkeen. Erot syntyy siitä, tarvitseeko käyttää luotia ja ehkä myös siitä, montako kertaa tarvitsee trimmata hylsyä. Laajentamisen väline on myös erilainen: toisessa on holkin kartiokas laajennuskara mekaanisesti venyttämässä kaulaa holkkia vasten ja toisessa kaasunpaineen ajama mannaryyniannos työntämässä hylsymessinki patruuunapesän teräspintoja vasten.
En tiedä, miten monesti 9.3x53R tarvitsee trimmata koko prosessin aikana, jos muovaamiseen käytetään laajennuskaraa ja mietoa kivääriruutilatausta luodin kanssa. Tässä menee luoti hukkaan, ellei keksi miedolle lataukselle oikeasti toimivaa hyötykäyttöä.
Tiedän, että tehdessä 9.3x62:ia pistooliruudilla .30-06-hylsyistä tarvitsee aina pituutta trimmata laajennusampumisen jälkeen ja muutama prosentti muovattuja hylsyjä vaatii lyhentämistä ensimmäisen täysteholatauksen jälkeen. Tässä ei tarvita luotia muovauksen aikana (kun hylsy mankeloidaan paineella petruunapesän mittoihin), koska se tehdään mannaryyneillä. Ensimmäinen kivääriruutilataus voi olla täystehoinen ja siten hyödyksi.
Kummallakin konstilla päästään samaan lopputulokseen, eikä voida sanoa mitään absoluuttista totuutta, että toinen konsti olisi parempi kuin toinen. Itse käytän mannaryynejä.
__________________
Jukka
|