seiskytluvun lopussa saatiin naapurinpojan kanssa idea mennä nuotioimaan metsään. Paistamaan mustikoita. Kaikkein parhaita paikkoja kyhätä se notski, ei ollut se koivun vierusta. Iltapäivä menikin mukavasti palokunnan toimia seuratessa.
Se oli niin mielenkiintoista, että toisen naapurinkanssa sitten arvattiin puhelinnumero jonne soitettiin tulipalosta - sieltä sitten herra/rouva soittamaan palokuntaan ja ilmoittamaan kertomamme osoitteen. Ja naperot tienposkeen katsomaan kun piipaa-autoja viilettää ohi. Onneksi tämäkin rikos on jo vanhentunut.
Välillä kiivettiin kotipaikkakunnalla olevan autioituneen höyrysahan korkeaan tiilipiippuun, milloin lie 20 luvulla rakennettu. Hemmetin korkea! piipun sisällä oli sellaiset metalliraksit joitapitkin korkealle pääsi kapuamaan. Niistä vaan jäi osa käteen. Mutta hyvät näkymät, ja VPK ajamaan alas piipusta.
Sukellusaikoina lähettiin kaverin kanssa tukialuksella saaristoristeilylle. Päätettiin testata hätärakettia. Jus kun kaveri laukas raketin vettä kohti, keikahti paatti ja raketti lipes veneen reunaan. Karmee savumäärä veneen sisällä ja kannella. Vähän kun hälveni huomattiin raketin ottaneen hienon kimmokkeen laipiosta osoitteenaan kaverin naama, etuhampaat poikki ja huuli halki, seuraavaksi kimmottiin taas laipioon ja ajohytin oven karmiin... siitä sitten mereen. Ois kivasti vene palanut jos ammus ois tullut sisälle, Rantaan rapia 3 kilometriä. Nauratti myös kaveria kun putputettiin takas laituriin.
Kerran unohdettiin yksi mies hylylle, kun ei pidetty mitään kirjaa montako lähti meriretkelle. Kotimatkalla muisteltiin olikohan Juhakin ollut mukana. Kännyttiin takas ja vihainen mies ui vastaan... No oishan tuon 10 kilsaa jaksanut.
Kerran sain pyöräillessä kuningasajatuksen. Siirrympä satulasta tarakalle. Iisiä.. vaikeutin irroittamalla otteen sarvista, tämähän sujuu!! vaihe kolme sisälti sitten jalkojen positon pedaaleilta, hemmetti tämähän sujuu, Tässä meikäpoika viiletää mäkeä alas tarakalla istuen. Ja ihmiset katsoo kummissaan. Vaihe 4 olikin kiveen ajaminen, ja ohjauksen linkkuuntuminen, siinä kuin leppäkeihäs yli satulan lentäen ja turpaedellä sarviin. Maassakieriskeltyäni huomasin siinä asfaltilla kummallisen valkoisen kapineen, katos Hammas ja ihan kokonaisena... Toinen etusista oli lähtenyt sitten juurineen irti totesin kielellä... ei kai muuta voinut kun enimmät hiekat hampaasta pois farkunlahkeeseen, ja painoin hampaan takas paikoilleen...lekuriin hakemaan päälle muovisilta pariksi kuukaudeksi ja kas paikoilleen jäi!
Kirotut klarinetit:
Pentuna seurasin telkkarista pillipiiparia, tahtoo nokkahuilun... ei löytynyt kuin muoviputki, mutta sehän käy hyvin! putki suuhun ja olohuoneeseen keikalle. Hyvää settiä, kunnes kompastuin turvalleni ja putki kurkkuun. Kitalaki irti ja verta pitkin olkkaria, melkeen kuin Kill Billissä. Oli siinä ruotsalaisilla vierailla katsomista. Ei kun sairaalaan tikattavaksi. Jos olisin millin saanut syvemmälle, olisi kuulemma äänihuulet vioittuneet. Nyttemmin soitan enää kitaraa.
|