Se on Härmän laki, josta ei tykätä, se tapethan!
Jonsei jua niin kaara päähän.
On aina menos kun Paastokan kellokaappi.
Ei s'oo varaastamista kun itte ottaa.
Ei oo ihimes, että lapsi marajaa kun on kirves suus!
Ei lukut oo kun akkoja varte - sanoo Isoontalon Antti.
On kun kualema Huhtalan airalla.
Yskää tuloo kun yksin makaa ja kaharen ei uletu fällyt.
Sielä sitä kuljethan kun ryssät ripillä.
Suu syntinen söis, mutta vatta vaivaanen ei verä.
Vahtaa kun härkä navarin reikää.
Ei ketään kukkaro kaulas hirtetä.
Rikas pääsöö rahalla, köyhä selkänahaalla.
En minä yllytä, mutta jo minä löisin.
Hullu se on, joka ei omaansa kehu.
Yhyres menhän vaikka kuinka haisis.
Komiasti pihaan vaikka tiällä kontataas.
Hullu akkaansa kehuu ja pöhölö hevoostansa.
Se ei oo hetikään laiska, kun viittii ittiänsä nuan kehua.
Tyhjän saa pyytämätä ja kovan onnen ostamata.
Siinä meni omat ja varaastetut - sanoo entinen miäs kun tupa paloo.
-odotus on ajan mitta-
|