Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Racingrabbit
Buhuu,kyynel...
Minä kuljen joka päivä työmatkaa 100km,1/5 käteen jäävästä palkasta menee työmatkakuluihin (verottajalta saa x% takaisin).
Silti lähden joka arkiaamu kello 6.00 tien päälle,enkä jää kotiin nauttimaan yhteiskunnan ylläpidosta.
Jos odottaa melkein vuoden oman alan töitä,niin se on minun mielestä "lusmuilua",luulisi että nopeammin jo älyäisi sen että pitää varmaan vaihtaa alaa jos oman alan töitä ei löydy?
Tietysti toisilla on sellainenkin tilanne,että asutaan vielä äidin helmoissa ja siitä on varmaan iso kynnys lähteä "oikeaan elämään".
|
Tuon vuoden aikana oli takoitus olla vain kolme kuukautta poissa töistä. ja oli neljä "varmaa" työ paikkaa jonne ennekin tehnyt pätkiä eli kaikki oli kunnossa. kunnes joku "lama" alkoi tulla verukkeeksi ettei töitä ole. Ja hain tuon 11kk aikana kolmeen kouluun joista siitten 11kk jälkeen pääsin työssäoopimis perustuvaan kouluun. Olen erittäin mielelläni tälläkin "palkalla" töissä ja lähden myös joka aamu työmaalle. Eli en lusmuile. Ja tuona aikana ei järki olisi pysynyt päässä jos en olisi talkoina korjannut autoja ja vastaavaa pientä puhdetta.
Mutta palataan maahanmuuttajien asioihin. toki voin lähteä samalla junalla vaikka ruotsiin.