Hello foorumi, googlasin juuri hakusanalla "kuuro" ja löysin itseni täältä. "...olisi paskapuhetta väittää että kuurot pystyvät elämään samanlaista elämää kun kuulevat, se ei pidä paikkaansa." Niinpä. Ei kenenkään ihmisen elämä ole samanlaista kuin jonkun toisen, mutta kuurous ei tähän millään tavalla liity. Olen itse äidinkieleltäni viittomakielinen kuuro, ja erittäin tyytyväinen siihen, että synnyin ilman kuuloa. Viittomakielisten kieli- ja kulttuurivähemmistön jäsenenä elämäni on monin tavoin rikkaampaa ja hauskempaa. Valtaväestöstä kun löytyy yllättävän paljon sellaisia, jotka eivät ole kuuroa ennen nähneetkään. Koomisia kulttuuriyhteentörmäyksiä sattuu jatkuvasti, vaikka samassa maassa eletäänkin. Kuulevat eivät esimerkiksi siedä sitä, että heitä katsotaan intensiivisesti silmiin (kuurot lukevat huulilta) ja vaivautuvat yllättävän nopeasti. Koskettaessani heitä olkapäälle esim. yrittäessäni päästä ohi ahtaassa paikassa he ponkaisevat metrin ilmaan pelästyksestä. Viime lauantaina junassa nukkuessani minua ruvettiin hutkimaan sanomalehdellä, jotta heräisin ja siirtäisin laukkuni pois viereiseltä istuimelta. Kuinkakohan kauan olivat yrittäneet herättää huomiotani puhumalla tai kenties huutamalla? Tiedä häntä Entinen kuuleva poikaystäväni kävi lähellä kuoleman rajaa värinäherätyskelloni lähtiessä aamulla päälle. Esimerkkejä voisi kertoa vaikka loputtomiin..



Note! This message was posted anonymously!