[Arpe]

Hauska ikuisuusaihe tuo nastat vastaan kitkat.
Toinen mistä saa väittelyn aikaseks paikasta ja seurasta riippumatta on suolatakko tietä vaiko ei.
Ääni menee nastarenkaille ja kohtuulliselle suolankäytölle.
Nastarenkaan kannalla olen siksi että pito jäisellä tiellä on suoraan verrannollinen raudan määrään renkaan ulkokehällä.Kitkarenkaallakin pärjää,mutta kelit jolla kitkakumi on parhaimmillaan eli kohtuullinen pakkanen ja lumipolanteinen tienpinta ovat eteläsuomen talvessa käyneet melko harvinaisiksi.
Pohjoisessa tilanne kelien suhteen on tietty ihan toinen.
Toki nastarenkailla tuntuu hiukan hölmöltä ajella motarilla kuivalla asfaltilla,mutta eipä niitä renkaita viiti kesken reissun vaihdella,eli jonkinlaiseen kompromissiinhan rengasvalinnassa täytyy aina tyytyä.
Moni ei varmaan tule ajatelleksi sitä kuivaa ja jäätöntä moottoritietä keskitalvella ajellessaan että tuo huippuhyvä ajokeli on saatu aikaiseksi nimenomaan suolalla.
Tienpintan polkeentuva lumi muutu liikenteen alla hetkessä jääpolenteeksi tollasella suht vilkasliikenteisella päätiellä.
Kevyellä esisuolauksella ennen lumimyräkkää saa estettyä lumen polkeutumisen tienpintaan kiinni ja lumen pystyy poistamaan auraamalla joka taas on huomattavasti nopeampaa kun alkaa höyläämään kiinnipoljettua jääpolannetta pois tiehöylällä.
Lisäksi suolalla saa pidettyä veden sulana riitävän kauan,että se ehtii haihtua tien pinnasta jäätymisen sijaan,ja kuiva talvikeli on valmis..
Mukavampaa on toki pohjoissuomessa ajaa lumipolanteella olevaa maantietä,kun eteläsuomen suolahuuruista vastaavaa. Mutta se pohjoisen hyväkuntoinen lumipintainen tie muuttuis hetkessä luisinradaks jos sinne siirrettäis vastaava likennemäärä vuorokaudessa kun esim. vaikka porvoonväylällä rullaa.