Kuramatojen kilpailun vastoinkäymiset alkoivat jo park ferme alueella
kun pohojammaan noita-akat tulivat tiukuineen noitumaan suskaa.
Noituminen oli todella tehokasta ja takapyöränlaakeri sanoi poks 300 metriä
lähdöstä, onneksi saimme takavetarin laakereineen Ypyrin ylittäjiltä, iso kiitos reilusta pelistä.
Ne noidat vois mun puolesta jättää päivätyönsä, ottaa luutansa ja lentää johonkin kyöpelinvuorelle tai Lauhavuorikin käy
Jarrulevy ei tietenkään sopinut paikoilleen läjän vakiovetariin joten starttasimme
agregaatin ja auton. Sopiva pykälä silmään ja sorvaamaan vetarin laipasta
rälläkällä pois.
Auto tuli kuntoon ja suunnattiin Keron alueelle jossa ajettiin kuiva puoli ensin.
Suolenkin puolessavälissä katkesi toinen takajakari mutta onneks akselinpään
puslien väliseltä alueelta. Saatiin ajettua loppuun, jakari irti ja Otavaan hitsaamaan.
Merrasmäessä meni aikaa järven lähellä olevilla rasteilla. Mutahaudassa meni murros hajalle
eikä auto meinannut millään nousta ylös. Nousi lopulta kun vedettiin itte kahdella vinssillä toisessa plokipyörä, sen lisäksi Haukku Racing auttoi vielä omalla vinssillään.
Toinen plokipyörä olisi vielä ollut kassissa mutta Haukun kaverit auttoivat vaikka
tais olla voittopaineita. Suur kiitos heille. H&K toimitti paikalle uuden murkun joka
on Offroadtarvikkeen Cromo, saas nähdä miten kestää, siirtyykö sulake.
Osa Vitikan rasteista jätettiin ajamatta ja siirryttiin Hasaan jossa jakolaatikon kieppeiltä
alkoi kuulumaan jotain sitkutusta joten alettiin ajamaan varovaisemmin. Vika paikallistettiin myöhemmin välikardaaniin. Sitten Esan piti lopuks vielä päästä uimaan.
Laakerin hajoaminen alkumetreillä löi fiiliksen maahan ja meno oli mielestäni turhan löysää.
puuttuvat pisteet olisi kerätty tiukemmalla menolla...ehkä.
Kiitos tästä kilpailusta (ja koko kaudesta) järjestäjille, maanomistajille, kilpakumppaneille, huollolle, sponsoreille ja Mylpylle sekä H&Klle vinssin lainasta.