Tästä aiheesta pitäis piirtää sellainen 3d-tasokuva niinku irmsherin ruiskunohjauksesta on olemassa. Piirtäisin jos osaisin.
Vasemmassa yläkulmassa joulukuusen haku omalta maalta sumuisen, lumettoman metsäautotien varrelta ja oikeassa alakulmassa vahingossa käsiin jääneen ydinjätekapselin siirto peräpellon vieressä olevan pahan kalliolouhun takaiseen pohjattomaan suolompoloon poliisiauton sireenin jo kuuluessa.

Niitä tarpeita on vaan niin paljon ja jollain lailla aina tekee oikein kun jostain alottaa. Ajotyylistä se riippuu, joku saa rikki aina, joku ei riko koskaan. Varova mutta taitava saa yleisen ihailun ja näyttävästi särkevä saa suulaimpien hurraat ja toisten myhäilevän naurun. Elämyksiä tarjoavat molemmat.

Hyvänä vinkkinä voi tsekkailla suunnistuskisojen voittajia ja heidän rakennusprojektejaan. Niistä pääsee jonkinmoiseen alkuun josta voi sitten jatkaa eteenpäin ilman, että tarvii kaikki jutut kokeilla ite. Mutta siihen ei tietty pidä jäädä, silloinhan ei kehitystä tapahdu. Paremmin ja halvemmalla kun tekee ja välttää ne virheet joita pioneerit joutuu aina tekemään kun valmista tietoa ei vielä löydy. Tällai vaan ei kukaan tervekätinen tee.

Joitain pointteja:
Kemppi hyvä ja halpa mutta joitain steppiaskeleita ja pari lennokasta kuperkeikkaa kannattaa katsurien iloksi harjoitella jos meinaa katsastaa.
Jos tarvitsee lukkoa pääasiassa peruutellessaan vastamäkeen se on hyvä olla etuakselilla. Murrosnivelet vaan on kovilla.
Murrosnivelet voi vaihtaa vähän kovempiin ja sitten kannattaa vaihtaa vetarit kanssa. Ennenpitkää on aika tasainen paketti joka sitten voi hajota mistä vaan.

Jokatapauksessa aina puuttuu jotain. Yleensä keveys ja kapeus loppuvaiheessa.

C.rok