Perussettiä louhoaslueiden kuivanmaanrasteista. Eli helposti ajettavaa ja mukavaa.
Välillä joutuu miettimään miten sen nyt sieltä saisi pois mahdutettua, kun aina meinaa valua...
Oli ne ihan nättejä nuo louhokset. Kuvassa tiimi joka voitti muistini mukaan boonuspalkinnon optimismista ja ansiokkaasta vinssaustyöstä. He lähtivät alussa heti Sivakkanevalle, joka oli kilpailun vaativin rastialue. Alueen keskimääräinen rasti oli lähempänä kolmeakymmentä pistettä. Tiimi vinssasi pitkään hartaudella siirtymää nevalle ja nevan laidalla oli todennut, että ei perkule tuonne mennä ja sama ruljanssi takaisin. Tähän he muutaman tunnin olivat käyttäneet:)
Perusajelua "Orkkis-Paratiisista". Eli alueelle oli sijoitettu suurimäärä helppoja rasteja pienelle alueelle. Rastien väli oli pienimmillään muutaman metrin luokkaa. Käytännössä siis sai kikkailla kumpareissa ja nautiskella ilman tarvetta vinssailla.
Hullut haamut ihan rauhallisesti hakivat 6-alueen länsipäädyn uittorasteilla pisteitä kotiin. Eivät turhaan paniikkia pitäneet vaan antoivat hiljaksiin auton ruksuttaa kohti seuraavaa rastia. Tulos kilpailusta olisi varmasti ollut mainio ilman tekniikkamurheita.
Appari tuossa varmaan viittoillee, että tule vaan, ei ole syvää... Jostain kumman syystä kuitenkin hakivat sitten rastin rannankautta kiertämällä...
Kilpailun johtaja erittäin kohteliaana ihmisenä käy kysymässä kuulumisia Keltalan Kahlaajilta ja yllättyy kun heidän mielestään rasti ei ollutkaan helppo.
Hälventääkseen epäilyjä rastin vaikeudesta kävi kilpailun johtaja tekemässä mallisuorituksen rastilla. Ihan se tuntui onnistuvan pikku kengillä ja kastumatta. Mikä ihme siinä sitten niin vaikeata kilpailijoilla oli? Tosin rastikuva nyt epäonnistui, kun lappu sattui tuolleen kieroon jäämään....
Tulisi ainakin itselleni äitiä ikävä, jos tuolla täytyisi yksikseen liikkua. Onneksi nevan pohja oli jäässä, eikä alue mikään mahdottoman vaikea ollut.
