Lainaus:
Mutta kun manuaalivaihteisessa on kolme poljinta ja ihmisellä vain kaksi jalkaa,millä niitä kaikkia saa paineltua? 
Kyllä ainakin kalliokiipeilyssä (Trial) automaatti on aivan ehdoton,jos ei ole oppinut jotain ihmeellistä nilkkojen vääntelyä,niin että jalka on yhtä aikaa kahdella polkimella.
Tietysti jos ajaa vain suolla tai mutaspoorissa,silloinhan ei tarvitsisi kuin yhden (kaasu) jalan...
|
Kun tulen vauhdikkaasti risteykseen omalla 1974 mallisella (maantie) harrasteautollani, niin teen seuraavaa. Oikealla jalalla painan kytkimen pohjaan. Vasemman jalan varpailla painan jarrua, ja kantapäällä painan välikaasua, niin menee pienempi pykälä helposti laatikkoon. Ja tämä kolmen polkimen operointi ei vaadi mitään akrobatiaa, ihan vaan normaalit jalat.
Kyseisessä autossa on ns lattiasta läpipoljettavat polkimet, ja ne ovat suunniteltu 60-70 luvulla juuri edellä kuvailtua tilannetta varten. Ohjekirjassa neuvotaan tilanne. Kun on läpipoljettaviin tottunut, niin riippupolkimet ovat perseestä.
Menee ot:ksi tähän aiheeseen, sen myönnän. Automaattia itsekin kaipaisin siihen 1986 malliseen (maasto) harrasteajoneuvoon...
Edit: Olen ollut joskus Caprice STW:n kyydissä, johon on laitettu Cedricin kone ja automaattilaatikko. Yllättävän hyvin pieni japanilainen jaksoi kiskoa isoa ameriikan lotjaa eteenpäin. Kun kuulin etukäteen tuosta chevy/nissan 2.8+automatic yhdistelmästä, niin alkoi naurattaa. Mutta kyllä se vaan tien päällä melko rivakasti sen sata otti tauluun. Kierroksia oli tottakai hieman erilailla pelissä, kuin että siellä olisi ollut 6.2+th...