Soon ihan se ja sama

minkä merkkinen vehe on kyseessä, kunhan on valmistettu ennen -95.

Kaikki sahat tomii merkistä riippumatta, jos ei ole jotain vikaa!

Jotain sahamerkkiä mollaava henkilö ei yleensä tiedä sahan rakenteesta höykäsen pöläystä, eikä välitä tietää!
Sahan pitäisi olla muka sellainen ihmevekotin, joka toimii huoltamatta ja kuluvia osia vaihtamatta ikuisesti.

Itselläni ja naapureillani on ollut kaikki yleisimmät merkit variaatioineen, joita olen huoltanut, korjannut ja käyntiin laitellut.
Ongelmallisimpia ovat olleet poropeukaloiden "korjaamat" ja säätämät vehkeet.
Luomuvika löytyy yleensä helposti, mutta jos joku on sen sahaan "korjaamalla" kehitellyt, niin pitää siinä sitten mielikuvitustakin vikajahdissa käyttää.

Huvittavimpia on sitten kaverit, jotka ovat korjauttaneet sahaansa jollain korjaamolla ihan tuntuvilla summilla. Heille kun sitten etsii järjettömän (teko)vian ja saa sahan kondikseen, saa yleensä palkaksi lupauksen "kaljat tarjoan". Nyt eläkeukkona alkaa huoletta, että kunhan vaan kaikki vuosikymmenien lupaajat eivät rupeaisi tuomaan niitä kaljojaan yhtäaikaa. Alkoholistiksihan siinä vielä pitäisi vissiin sitten ruveta...

Siis käyttösahaksi hyvin huollettu vanhus ja huolto-ohjeet joltain eläkeläismetsurilta, se on siinä!

P.S. Tallissa ikuisesti toimivia: kolme huskua, kolme partneria, raketti, sachs dolmar ja pikkuraivuri kaaz.
Sittein vielä melkoisen epäluotettava, muovinen "Partner/Electrolux"-raivuri vuodelta 2002 ( Partneria siinä on se tarrateippi kyljessä). Tekeleeseen on pitänyt tehdä itse lujempia osia alumiinista yms. muovisten tilalle, käynnistinlaitekin lähes kokonaan...rempula mikä rempula, horsmanniitton varmaan tarkoitettukin.