Ilta majatalossa alkoi pikku hiljaa kääntyä yötä kohden, kun viimeisetkin matkamiehet hakeutuivat lähimpään nurkkaan nukkumaan, muutama nukkui jopa istualteen pöydän ääressä.
Viimein koitti aamu, aurinko paistoi kirkkaasti ruskeanpunaisella taivaan kannella, ja kukonlaulun aikaan oli majatalon isäntä pystyssä. Ensimmäisenä isäntä siivosi nopeasti paikkoja, kävi kylältä hakemassa vähän possun kylkeä, joka oli päässty loppumaan, ja paljon majatalon asukkaille tuikitarpeellisia esineitä ja välineitä, kuten olut tuoppeja. Kun isäntä oli saanut majatlonsa taas priima kuntoon alkoi hän herättelemään ruokasalissa nukkuvia ja työnteli heitkä kohti ovea, kehottaen käymään pesulla ennen kun jatkavat matkaansa.
Suurin osa ladossa olleista matkamiehistäkin oli jo jalkeilla ja tekemässä lähtöä, ilmeisesti aamupala ei ollut heille päivän tärkein ateria. Aamupalalla olevat matkalaiset olivat kovin puheliaita, eivät niinkuin eilen illalla, vaan nyt puhuttiin asiaa, mihin matka vie ja mitä matkan varrella on. Kaikki tuntuivat olevan epäluuloisia siitä mitä perillä odottaa, mutta keskustelua käytyynkin enemmän siitä mikä on tuleva palkkio tehtävästä.
--
Kaunis päivä tuntui lupaavan vain hyvää, ja sitä siltä saattoi vain odottaakin, se ihan kutsui seikkailijasieluja matkalle...
|