Kolmatta päivää kadotuksessa, voiko elämä enään synkemmäksi muuttua?
-Tuumi Mostrafa juuri karkoituksen saanut Musta Numeronilainen.
Väkivaltaiset taipumukset olivat jälleen saattaneet hänet suuriin ongelmiin, mutta tällä kertaa heimoneuvosto ei ollut antanut asioiden olla, kuten aikaisemmin, olihan Mostrafa sentään ylimysperheen ainoa lapsi, vaan he päättivät karkoituksen olevan ainoa vaihtoehto.
Aikansa taivallettuaan oli Mostrafa löytänyt mukavan piene majatalon, jossa kävi paljon väkeä. "Jos ei täältä löydy töitä, niin ei sitten mistään" Hän tuumi astellessaan sisään.
Huoneita oli vain vähän jäljellä, joten hän päättikin ottaa vähän pitemmäksi aikaa suoraan ja latoi viikon vuokran verran kolikkoja tiskiin.
Jätettyään tavaransa majatalon huoneeseen, oli Mostrafa alkanut miettiä tulevaisuuttaan ja ottamaan samalla olutta.
Paljon oli väkeä kulkenut majatalon läpi ja monta työtarjousta mennyt, mutta yksikään ei ollut Mostrafan mieleen. Nyt kuitenkin oli sellainen tunne että tärppää ja kun pöytään istui pullea lapsi ja pitkä rohanin ratsastaja, oli Mostrafa tavallista puheliaammalla tuulella.
Tarjosipa jopa ruoantähteensä lapselle, joka näytti olevan kovin nälkäinen ja oluttuopin janoiselle Rohanilaiselle, joka esittelikin itsensä Barthesiksi
Barthes oli myös kokenut kovia ja lähtenyt etsimään elämälleen suuntaa, joten herkässä emotionaalisessa tilassa ja humalan vaikutuksen alaisena Mostarfa heittäytyi peräti kaverilliseksi.
Yhdessä sitten mietittiin ja jutusteltiin olutta nauttien koko ilta ja lopulta päädyttiin tulokseen, että kaksin aina kaunihimpi näin vaarallisina aikoina ja jatkettaisiin yhdessä kohti kohtaloa, oli se sitten millainen hyvänsä.
Mostrafa pyysi kohtalotoveria huoneeseensa nukkumaan, jottei hän olisi joutunut nukkumaan tallissa murhaajien ja raiskaajien joukossa.
Kompuroituaan huoneeseen Mostrafa painui suoraan pehkuihin ja näki rauhallista unta, pitkästä aikaa.
Edited by - Jucca on 25/01/2003 02:59:31
|