Taas tässä kävi näin, olsihan se pitänyt arvata että kääpiövitsien kertominen kääpiöille ei ole paras mahdollinen ajatus. Taas oli liian suuri suu ja varomattomuus jättänyt Willyn vieraille maille kuhmu otsassa.
Willyn elämän tehtävä oli kiertää maailmaa ja levittää sanaa vapaudesta ja rauhasta, harmi ettei se tuottanut näinä sotaisina aikoina niin hyvin kun olisi toivonut. Suurimman osan elannostaan Willy saikin väärentämällä henkilöllisyystodistuksia likinäköisille kääpiöille ja lukemalla kirjeitä lukutaidottomille barbaareille. Eksyksissä niin elämässään kuin matkallaan Willy vain menee mihin nenä näyttää.
Saapasteltuaan hetken tienvartta, ja harmitellen että kääpiöt olivat vieneet kaiken vähänkään arvokkaan Willyn tavaroista, näki Willy majatalon kajastuksen tien vieressä. Sulavana juttuhobittina marssi Willy sisään ja suoraan ensimmäiseen pöytään istumaan. Kerrottuaan muutaman hauskan jutun haltioista ja näiden säärikarvojen ajelu tavoista, Willy sai pummattua itselleen vähintäänkin kohtalaisen annoksen kylmettyneitä paistinperunoita ja väljähtänyttä olutta. Ehdotettuaan nukkumista miesten huoneessa, löysi Willy itsensä lattialta selältään. Tästä suuremmin harmistumatta päätti Willy siirtyä talliin nukkumaan. Tallissakin oli jo kohtalaisen paljon ihmisiä niin willy käpertyi hevosen viereen makaamaan. Pureskellessaan tumman hahmon hevoselle antamia olkia ja miettiessään kääpiöistä pilkkalaulua sankarimme valahti uneen.
Lyhyet jalat ja pitkä parta,
näitä parhaasi mukaan karta.
Selkäsi vahingossa kun käännät,
puukkoa selästäsi irti väännät.
Luolassa karvainen joukko elää,
harvoin ilman krapulaa herää.
|