Tässä kuuluun ehdottomasti vanhanaikaiseen ja tylsään ihmisryhmään, joka nauttii joulusta selvinpäin. Itselläni on niin paljon hyviä muistoja eri jouluista keskipitkän elämäni varrelta, että haluan pitää jostain perinteistä kiinni. Jos ei muuten, niin ne luovat turvaa muuten niin turvattomalle elämälle. Edes joku pitää kutinsa - joulu tulee joka vuosi.
Joulu on mulle vuoden tärkein päivä. Varmasti myös siksi, että silloin palaan kotimaahani Tampereelle ja näen rakkaita (oikeasti) sukulaisia ja perhettä. Onneksi minulla on sukua, jotka ovat minulle myös kastissa "kaverit". Me kokoonnumme jouluksi aina jollekin enolleni tai äitilleni. Sinne usein pakkautuu koko äitin puolen suku ja koska olemme erittäin läheisiä - on meillä meno myös sen mukaista.
Aamu alkaa aina riisipuurolla ja sitten sellasella loppu siivolla. Äitin opetuksen mukaisesti ja perintöä, että kaikki pitää olla kello 12:00 valmista ja sitten katsotaan joulurauhan julistus. Lievällä itse-ironisella ja humoristisella asenteella. Sitten siitä hilpeästi käymme muutamat tutut läpi ja ehkä joskus mummun ja papan haudalla - jotka olivat minulle hyvin läheisiä. Siitä taas sitten juhlapaikkaan ja saunaan. Saunan jälkeen keekoillaan ja painitaan, sekä odotellaan että naaraat saa safkat pöytään. Sitten perinteinen jouluevankelijumi, jonka lukee usein nuorin (nakitettu) ja sitten vedetään jouluruokaa kunnes ei pystytä liikkumaan. Tämän jälkeen on hetken sulattelu ja sitten se odotetuin vaihe. Niin edelleen vaikka pitäisi olla jo iso mies.
Olen lapsellinen ja ahne, mutta rakastan lahjoja. Ja kaikki tietävät sen lähipiirissäni. En häpeile sitä. Itse ostan muille ja ennen kaikkea vaimolle kasapäin lahjoja tietäen, että samalla rahalla tulee itsellenikin. Avaamme ringissä aina yksi lahja kerrallaan ja yksitellen, siten jokainen lahja saa huomiota ja tämä on henkilökohtainen statement repimis-kulttuuria vastaan, johna tavaraa ois enemmän kun tarttis.
Sitten joulun välipäivät makaan koneella, luen, lököilen ja olen varmasti tekemättä yhtään mitään. Silloin voi tissutella ja hörpiskellä - mutta palatakseni perusteemaan: aattona ei minun elämässäni sovi dokata. Muuten ei ole juuri mitään rajaa - senkun vetää vaan.
Täysin hölmöjä ja tylsältä kuulostavia traditioitahan nuo ovat, mutta kun lähtee siihen leikkiin että pidetään traditiot - ne tuovat myös jotain korvaamatonta tilalle. Itse 99%-fiilis persoonana lataan itseäni huimasti parissa viikossa jouluna ja tänäänkin tein uroteon. Kello soitti 7:00 ja olin Stockalla 8:15 ostoksilla. Olin kuin Jari Yksin Maailmassa - ja sain olla stockalla kuin yksityistilaisuudessa 2 tuntia. Sen jälkeen ihmisiä alkoi tulla niin että paniikkikohtaus oli lähellä. Äkkiä pois ja kotiin.
Vaimo oli siivonnut ja itse tamppasin matot. Nyt saa rennosti olla taas kojeella ja kirjoitella tällaisiä täysin turhia kirjoituksia. Mutta tämä on tätä. Rentoo - mä oon ihmisen elämä.
----
Elämän lopussa lasketaan pisteet ja voittaja saa kukkia.
|