Kävin ennen joulua katsastamassa laina-auton. Auto oli seissyt puoli vuotta tallin takana eikä sillä muutenkaan moneen vuoteen ole pahemmin ajeltu. Toiminut pääasiassa vara-autona. Tuumailin että tuskin menee läpi. Kyseessä oli -86 kadetti tiukalla 1.2 tappikoneella. Pakko silti oli yrittää koska oma kulkine meni lunastukseen eikä sitten viitsinyt mitään vuokra-autoa ottaa vaivoiksi.
Konttorilla katsuri tutki autoa. Kehui jarruja ja iskareita. Päästötki olivat hyvät. Joku ihme kilkattaa edessä. Kilinä kuului vain auton liikkuessa joten se ei ole moottori. Katsuri tutki ja tunnusteli niveliä. Lopuksi huomasi että kumpikin etujousi oli poikki. Ukko repi katkenneet palat pois ja jatkoi auton tutkintaa. Takaa oli lokasuojan kaaret märäntyneet jäljettömiin. Etuvalot osoitti liian alas. No auto otettiin nosturilta ja inssi tuumaili että jos vähän säädät valoja niin hyvä tulee. Lappoihin ukko ei kirjoitellut mitään muuta kuin tuon valojen säädön. Siitäkin tuli vain korjauskehotus. Heitin uuden rekisteriotteen nopeasti hanskalokeroon ja painuin helvettiin ennen kun äijä tulee järkiinsä. Taisi olla joulumieltä tai jotain.
Joskus käy näin mutta toista se oli kun yritin katsastaa -99 td mondeota. Vasta kolmannella kertaa läpi. Piti hermostua kun jälkitarkastuksessakin etsitään uusia vikoja. Perkele.
__________________
"Kerran luulin olevani väärässä. Erehdyin." -Oscar Wilde-
Yritin epäonnistua. Onnistuin.
|