Vähän lisää turinaa.
Nyt voi jo kehdata laittaa kuvan näkyville "tein itse ja säästin, miksi hävetä"-laturinjalasta, onhan se jo reilun vuoden/kolme kisaa pysynyt mukana.
Laturi piti nypätä käteen kun viimeinen ajelu jäi vähän kesken latauksen hiivuttua olemattomaksi. Kotona suoritetun pika-analyysin tuloksena havaittiin toiselle hiilelle/liukurenkaalle päässeen jotain möhnää. Täytynee avata se suolakaivoksessa ja labrata. Luultavasti laakerista päässyt rasvaa jostain syystä.
Tuossa kumminkin se jalka, ihme paikasta huolimatta se on täyttänyt tehtävänsä.
Ainut häiritsevä seikka on termarikopan kiinnityspultin alle tuleva korva, ennen jokaista ajoa suoritettava termostaatin kalibrointi puurokattilassa on työlästä.
Alhaalta korvake on kiinni lämppärille menevän letkulähdön pulteilla, korvakessa reikä josta vesi pääsee letkuun. Tiivistys on toistaiseksi pitänyt, hienointa olisi jyrsiä o-renkaalle ura. Nyt tiivistyksen hoitaa paperi ja tiivisteliima.
Kopperon jäädessä pidemmälle huoltoseisokille, arvelin vähän raotella paikkoja että kosteus pääse pois eikä jää muhimaan. Varsinkin vinssit olivat tehtävälistalla ekana, niiden aiemmat kuppavaivat olivat kirkkaana mielessä. Etuvinssi varsinkin oli kostea pienen sukelluksen tiimoilta...
Rasvatkin olivat muuttaneet väriä parin keikan aikana.
