Joo, nyt on vähän nukuksinut.
Kai sitä vois tähän kirjailla tiimin touhut, vaikkei mitn dramatiikkaa ollutkaan.
Perjantaina alkoi jo jännittämään lähteminen, olin konttorilla ilmoittamassa koppiautoa liikennekäyttöön. No, ATJ on nurin... nou kän duu. Aikamme odoteltiin ja kävin muilla asioilla välissä.
Takaisin konttorille, kello on 16. ATJ nurin, tytöt neuvottomia ja itse en ole asiantuntija niin en osannut vaatia paperilomaketta jossa seisoo ilmoitus käyttöönotosta ja vakuutuksesta.
Lopulta tyttö soittaa AKE:lle ja sieltä selviää että kaivakaa semmoinen ja semmoinen lomake, sillä homma toimii. Verenpaine alkoi taas laskemaan.
Kärry hakemaan naapuripitäjästä, ja hopulla kotiin pakkaamaan tavarat ja ajamaan koppero kyytiin. Tässä vaiheessa selviää että toisella apparilla on erinäisistä syistä hommat vaiheessa, kestää tovin.
Lopulta kaveri sitten saapuukin, ja saadaan kärri kiinni veturiin. Kaikki ylimääräinen painava tavara veturiin kun kärry oli jo äärimmillään. Hyvinhän tommoseen 90 Defeen mahtuu kolme ukkoa tavaroineen ja lisäksi pari työkalupaikkia sun muuta.
Ysin jälkeen päästiin matkaan.
Kahden korvilla oltiin sitten kisakeskuksessa. Puol kuus ylös ja ilmoittautumaan ja katastukseen.
Rastitikun perässä ravaaminen vähän ärsytti, mutta minkäs teet.
Ekaksi ajettiin siihen lähialueelle, ihan ajettavaa maastoa ja pienellä kiertelyllä vältettiin ojien ylityksiä. Ei jaksais ihan heti alkamaan.
Päädyttiin suolle, siellä jumpattiin tovi kun hyvän alun jälkeen meni pinta puhki ja keijukainen upposi. Vähän huonosti pysyy vinssipuut paikoillaan, mutta kärsivällisesti ja hi-tek ramppien(2x4 lankut) kanssa päästiin aina pintaan.
Lopulta kyllästytiin ja hurautettiin takas metsään kuivalle maalle. Löytyikin hyvä reitti kakkosapparin ansiosta joka osasi lukea suota, hyvin pysyi koppero pinnalla kun ajoi tasaisella kaasulla. Uus kokemus meikäläiselle.
Kierreltiin niitä Narvijärven ympäristön alueita ja ajo kulki aika mukavasti. Hakkuuaukean reunassa ojanpenkkaa kulkenut ajoura vähän säväytti, lähti pikkasen luisumaan kohti ojaa.
Pysähtyi kumminkin, ja siinä vaiheessa oli jo apparit salamana ulkona...
Jatkossa oli muutama iso oja josta päästiin "pintakaasulla" yli, yhdessä isommassa jumpattiin hetki kun koppero tunki kärsänsä vastapenkassa olevaa kiveä vasten.
Toinen iso suoalue jätettiin suosiolla väliin, ja ajettiin reunaa eteenpäin.
Puolenyönaikaan ajettiin sitten kisakeskukseen kaffelle, ja toisen apparin heikko olotila kypsytti päätöksen nukkumisesta.
Aamusella ajettiin vielä reilu pari tuntia kierrellen Simasalon ympäristössä, jätettiin vaaralliset rastit hakematta ja pehmeikköjäkin välteltiin kun takavinssi oli dööd. Se onnetonhan hyytyi kreivinaikaan eli ojanylityksen jälkeen juuri kun oltiin päästy ylös.
Simasalossa olikin oikein mukavaa kivikkoista ajouraa, senkun pomppi kiveltä toiselle.
Ihan hyvin meni omasta mielestä ajot, läppäri jumitti vain kerran(uusi akku ei siis ollut hukkainvestointi). Auton sähköt riittivät/toimivat ilman ongelmia vaikka vinssattiin paljon ja välillä kovaakin.
Kytkin ei tykännyt suossa jurnuttamisesta, tarpeeksi kuumennuttuaan pito hävis kokonaan palautuakseen hetken jäähdyttelyn jälkeen.
Svedujenkin kanssa tuli pikkaisen jutusteltua matkan aikana ja mukavan tuntuista sakkia olivat.
Kiitokset meiltäkin kisaporukalle, puitteet olivat hyvät. Eikä siellä tanssisalissa niin kylmä ollut...
Kanttiini oli henkireikä, kahvia on saatava joillain aikaväleillä tai alkaa ohtassa tykyttämään.
Niin, ja ne helskutin hirvikärpäset alkoivat käydä hermoon. Niitä oli ainakin meidän kimpussa niin että olis voinu muillekkin antaa.
Kotimatkalla Euran kieppeillä oli tien sivussa niiden isäntäeläinkin evästämässä pientareella, komea kruunupää joka hipsi onneksi kiireenvilkkaa metsään kun lähestyttiin.
Paluumatkalla alkoi veturin tankki ilmoittelemaan menoveden vähyydestä, tankki täyteen ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen kulutus näytti olevan 14,4litraa kiisseliä/100km. Ihan asiallinen kulutus tommoselle aeromystiselle yhdistelmälle, vrt. Rangen vähintään 22litraa bensaa/100km...
Jouni, Marko ja Lauri. P03.